Dohnányin ja Hanonin näkökulmia pianonsoiton tekniikkaan

Abstract

Ernő Dohnányin vuonna 1929 julkaistu Essential finger exercises for obtaining a sure piano technique sekä Charles Louis Hanonin vuonna 1873 julkaistu Le Pianiste Virtuose en 60 exercises ovat pianistin tekniikan kehittämiseen tarkoitettuja sormiharjoituskirjoja. Opinnäytetyössä tarkasteltiin, mitä Dohnányi ja Hanon esipuheidensa perusteella pitivät pianonsoiton tekniikan opetuksessa ja harjoittelemisessa tärkeänä, mitä ongelmakohtia he havaitsivat oman aikakautensa pianonsoiton tekniikan harjoittelussa, ja miten he ovat ratkaisseet näitä ongelmia.

Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkimusmenetelmäksi valikoitui laadullinen tapaustutkimus. Aineistona käytettiin pianotekniikkaan liittyvää kirjallisuutta ja harjoitusoppaita. Työn tavoitteena oli perehtyä pianotekniikkaan ilmiönä, ja se toteutettiin vertaillen Hanonin ja Dohnányin näkemyksiä keskenään ja suhteessa muuhun aineistoon. Aineistoa tarkasteltiin musiikillisen kyvykkyyden käsitettä sekä motorisen oppimisen kolmen mallin teoriaa hyödyntäen.

Opinnäytetyössä kartoitettiin yhdistäviä ja erottavia tekijöitä pianotekniikkaan liittyvissä näkemyksissä eri aikakausien pianistien ja pedagogien välillä. Tutkimuksessa havaittiin, että osittain samat metodit ja harjoitusmateriaalit ovat edelleen käytössä verrattuna varhaisimpiin tutkimuksessa käytettäviin, 1700-luvulta peräisin oleviin materiaaleihin. Tutkimuksessa löydettiin viitteitä siihen, että pianotekniikan harjoittelutapoja ja opetusmetodeja valitaan nykyaikaa kohden tultaessa yhä enemmän yksilöstä käsin sen sijaan, että harjoittelu pohjautuisi yhteen, kaikenkattavaan metodiin.

Ernő Dohnányi's Essential finger exercises for obtaining a sure piano technique, published in 1929, and Charles Louis Hanon's Le Pianiste Virtuose en 60 exercises, published in 1873, are finger exercise books for developing the pianist's technique. The thesis examined what Dohnányi and Hanon, on the basis of their prefaces, considered important in the teaching and practice of piano technique, what problems they identified in the practice of piano technique in their own era, and how they solved these problems.

The thesis was conducted as a literature review, using a qualitative case study as the research method. Literature and practice manuals related to piano technique were used as data. The aim of the thesis was to explore piano technique as a phenomenon, and it was carried out by comparing Hanon's and Dohnányi's visions with each other and with other material. The material was analysed using the concept of musical ability and the theory of the three models of motor learning.

The thesis explored the common and differentiating factors in the views on piano technique between pianists and pedagogues of different eras. The study found that some of the same methods and practice materials are still in use compared to the earliest materials used in the study, which date back to the 18th century. The study found indications that, as we move towards the modern era, piano technique training and teaching methods are increasingly being selected on an individual basis rather than being based on a single, all-encompassing method.