Ihmiskaupparikollisuuden esitutkinta poliisissa

Abstract

Tässä raportissa esitetään Poliisiammattikorkeakoulussa 1.10.2022 - 31.12.2023 toteutetun Ihmiskaupparikollisuuden esitutkinnan mallintaminen (IHMEMALLI) -hankkeen keskeiset tulokset ja niiden pohjalta laaditut suositukset jatkotoimenpiteiksi. Hankkeen rahoitti harmaan talouden ja talousrikollisuuden toimenpideohjelma.

IHMEMALLI-hankkeessa tuotettiin tieteellisen tutkimuksen keinoin nykytilan kuvaus ihmiskaupparikosten esitutkinnasta Suomessa. Tutkimuksen pohjalta luotiin prosessikuvaus tukemaan ihmiskaupparikosten esitutkinnan valtakunnallista yhdenmukaisuutta. Tutkimuksen havaintoihin tukeutuen IHMEMALLI-hankkeessa jatkettiin laadunvarmistus- ja kehittämistyötä kokoamalla käsikirja ihmiskaupparikosten esitutkintaan. Käsikirja on julkaistu erikseen.

Tässä raportissa kuvataan ihmiskaupparikollisuuden ja sen tutkinnan nykytila, sekä tarkastellaan ihmiskaupparikosten esitutkintaa kuudesta eri näkökulmasta: viranomaiskäytäntöjen, lainsäädännön, rikoksen toimintatavan (modus operandi), kolmannen sektorin, kansainvälisten toimintamallien, sekä uhrin näkökulmista. Lisäksi esitellään prosessikuvaus ihmiskaupparikosten esitutkinnasta moniviranomaistoiminnan osana.

Hankkeen tulokset perustuvat monipuoliseen aineistoon, joka muodostui esitutkintamateriaalista, ihmiskaupparikostuomioista, viranomaisohjeista, julkisista lausunnoista ja kansainvälisistä toimintamalleista. Lisäksi kerättiin laaja empiirinen aineisto 9 ryhmäkeskustelussa ja 24 ryhmähaastattelussa, joihin osallistui yhteensä 123 henkilöä. Näin ollen hankkeen empiirisen aineiston keruun keskiössä oli käytännön toimijoiden laaja osallistaminen. Hankkeen näkökulmien avaamisessa hyödynnettiin myös aiempaa julkisesti saatavilla olevaa kansainvälistä ja kansallista tutkimuskirjallisuutta, raportteja ja selvityksiä.

Tutkimushankkeen tulosten perusteella ihmiskaupparikollisuuden tunnistaminen ja rikosvastuun toteutuminen on kehittynyt huomattavasti viime vuosina. Esitutkinnan käytänteissä havaittiin olevan kuitenkin useita kehittämiskohteita. Ihmiskaupan eri ilmenemismuotojen tunnistamisessa on edelleen haasteita ja asianomistajan tilanteen ja aseman kokonaisvaltainen huomiointi näyttää jäävän verrattain vähäiseksi esitutkinnan aikana. Asianomistajakuulusteluihin ja trauma- ja kulttuurisensitiivisyyteen liittyvän osaamisen havaittiin olevan henkilösidonnaista. Lisäksi uhrin tukipalveluiden ja kolmannen sektorin toimijoiden asiantuntijuuden tunnistaminen on tulosten mukaan esitutkinnan aikana kapea-alaista.

Tulkkauspalveluiden heikko saatavuus ja laadun vaihtelevuus vaikeuttavat esitutkinnan toteuttamista merkittävästi. Ihmiskaupparikollisuuden esitutkintaan ja torjuntaan liittyvän osaamisen havaittiin olevan valtakunnallisesti pirstoutunutta eri yksiköiden välillä. Aihepiiriin liittyvän asiantuntijuuden kehittämiselle poliisilaitostasolla sekä laajemmin onkin selkeä tarve. Toisaalta moniviranomaistoiminnan mahdollisuuksia ihmiskaupparikollisuuden paljastamisessa, ennalta estävässä toiminnassa ja esitutkinnan tukemisessa voitaisiin jatkossa hyödyntää entistä laajemmin.