Lasten hammashoitopelon tunnistaminen ja hoito - kirjallisuuskatsaus

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla lasten hammashoitopelon tunnistamista ja hoitoa kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla. Opinnäytetyön tavoitteena oli koota tietoa, jota Kajaanin ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opettajat voivat hyödyntää terveyden edistämisen opetuksessa. Myös muut ammattilaiset, kuten terveydenhoitajat ja suuhygienistit voivat hyödyntää tietoja kohdatessaan hammashoitopelkoisia lapsia. Hammashoitopelko on maailmanlaajuisesti yksi yleisimmistä peloista. Se voi vaihdella lievästä jännityksestä määrämuotoiseen pelkoon eli fobiaan. Pelon syntyminen on monimutkaista, koska siihen vaikuttavat lapsen sisäiset ja ulkoiset tekijät. Lapsen luonne ja ominaisuudet ovat sisäisiä tekijöitä. Ulkoisia tekijöitä ovat esimerkiksi negatiiviset kokemukset, kivulias hoitokäynti ja toisten kertomat kokemukset. Hoitamaton pelko voi johtaa suunterveyden heikkenemiseen. Tästä voi seurata kivuliaita infektioita ja karieksen määrän lisääntymistä. Lisäksi hammashoitopelko huonontaa elämänlaatua. Hammashoitopelko kuormittaa myös suunterveyden ammattilaisia.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työhön kuului tutkimuskysymyksen muodostaminen, aineiston valinta, kuvailun rakentaminen sekä tulosten tarkastelu Kangasniemen (2013) menetelmän mukaisesti. Aineisto kerättiin kolmesta eri tietokannasta, joita olivat Finna, Academic Search Complete sekä Cinahl. Sisäänotto-ja poissulkukriteerien myötä opinnäytetyöhön valikoitui 13 artikkelia ja 3 väitöskirjaa. Aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällönanalyysiä.

Tuloksista selvisi, että lasten hammashoitopelon tunnistamisessa käytetään kyselyjä, kuva-asteikkoja fysiologisia mittauksia. Hammashoitopelon tehokkain hoitomuoto on kognitiivisbehavioraalinen hoito. Siihen kuuluu esimerkiksi huomion siirtäminen muualle. Pelkoa voidaan hoitaa myös fysikaalisesti. Lisäksi on tarjolla vaihtoehtoisia hoitoja, joista on vain vähän näyttöön perustuvaa tietoa. Hankalimmissa tapauksissa voidaan käyttää myös lääkehoitoa, mutta se ei ole ensisijainen vaihtoehto. Tärkeintä on tunnistaa pelko, jotta potilasta voidaan hoitaa.

Jatkotutkimusaiheiksi esitetään kognitiivisbehavioraalisten hoitojen yleisyyden selvittämistä lasten hammashoitopelon hoidossa ja miten suun terveydenhuollon ammattilaiset ovat ymmärtäneet kognitiivisbehavioraalisen hoidon tärkeyden. Jatkotutkimusaiheeksi esitetään myös hammashoitopelkoisten potilaiden kokemuksien ja hoidosta saavutettujen hyötyjen vaikutuksien selvittämistä. Tutkimusten tulosten perusteella kognitiivisbehavioraalisia hoitoja käytetään monipuolisesti eri maissa mutta hoitojen yleisyydestä ja hoidon tärkeyden merkityksestä kotimaassa olisi hyvä saada lisää tutkittua tietoa. Myös potilaiden kokemukset kognitiivisbehavioraalisten hoitojen vaikuttavuudesta tuovat arvokasta tutkimustietoa lasten hammashoitopelon hoitoon.