Desinfioinnin vaikutus purentakiskomateriaalien taivutuslujuuteen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia eri desinfiointitapojen vaikutusta keitto- ja kylmäakryylin taivutuslujuuteen, maksimaaliseen kuormankantokykyyn sekä kimmomoduuliin. Tutkimuksen desinfiointiaineina toimivat isopropanoli, väkiviinaetikka, Listerine-suuvesi ja MD520. Keitto- ja kylmäakryylitestikappaleet valmistettiin käsin ProBase Hot - ja ProBase Cold -akryyleista. Testikappaleille tehtiin kolmipistetaivutustesti, ja tulokset analysoitiin tilastollisilla menetelmillä.

Taivutustestin tuloksista selvisi, että keittoakryylisillä testikappaleilla oli suuremmat taivutuslujuusarvot kuin kylmäakryylisillä testikappaleilla. Materiaalin murtumiseen tarvittava voima oli siis suurempi ProBase Hot -materiaalilla. Myös maksimaalisen kuormankantokyvyn ja kimmomoduulin arvot olivat suuremmat keittoakryylisillä testikappaleilla verrattuna kylmäakryylisiin testikappaleisiin. Kontrolliryhmän tuloksissa tulos oli päinvastainen: kylmäakryyli oli vahvempi kuin keittoakryyli.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että purentakiskojen desinfioinnilla on suora vaikutus materiaalin taivutuslujuuteen. Käytännössä kaikki desinfiointiaineet laskivat kuormankantokykyä, taivutuslujuutta ja kimmomoduulia, kun testikappaleita oli säilytetty desinfiointiaineissa 30 päivää. Isopropanoli kuitenkin heikensi materiaalin kestävyyttä kaikista eniten. Muut tutkimusmateriaalit vaativat lisätutkimusta, jotta niistä voidaan tehdä johtopäätöksiä.

The purpose of this thesis was to examine how different ways of disinfection affect heat-cured and cold-cured polymers’ flexural strength, maximum load-bearing capacity and elastic modulus. The disinfectants used in this study were isopropanol, distilled white vinegar, Listerine-mouth wash and MD520. The test samples were prepared by hand using ProBase Hot and ProBase Cold polymers. The test samples were put through three-point testing and the results were analyzed through statistical methods.

The results from the three-point testing showed that the heat-cured test samples had greater flexural strength values compared to the cold cured test samples. Therefore, the force needed to break the material was greater for the ProBase Hot material. Also, the maximum load-bearing capacity and elastic modulus values were greater in the heat-cured polymers as compared to the cold-cured polymers. The results from the control group were opposite, the cold-cured polymers were greater in strength compared to the heat-cured polymers.

We concluded that the disinfection of occlusal splints has a direct effect on the flexural strength of the materials. Practically all methods of disinfection lowered the maximum load-bearing capacity, flexural strength and elastic modulus values, when the test samples had been stored in the disinfectants for 30 days. Isopropanol caused the greatest damage to the strength of the polymers. The other ways of disinfection still need more research so that conclusions can be made.