Projektikoirasta poliisikoiraksi

Abstract

Tässä tutkimuksessa on ollut tarkoitus tutkia, miten projektikoiratoiminta poliisikoirien parissa toteutuu, mitä projektikoirille koulutetaan ja miten Poliisikoiralaitos, projektikoiraohjaaja ja projektikoiran saava poliisikoiraohjaaja hyötyy projektikoiratoiminnasta. Lisäksi on pyritty selvittämään tulisiko toimintaa laajentaa tai kehittää.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla Poliisikoiralaitoksen edustajaa, kolmea poliisikoiraohjaajan ja Kannuksen kennellinjan projektikoiratoiminnan edustajaa. Tutkimus keskittyy Poliisikoiralaitoksen ja poliisikoiraohjaajien näkökulmiin projektikoiratoiminnasta, sekä projektikoirille koulutettaviin aiheisiin.

Tutkimuksen tietoperustassa on käsitelty poliisikoiratoimintaa Suomessa ja projektikoiratoiminnan liittymistä siihen, sekä koiran kasvuympäristön vaikutustekijöitä koiran kehittymiselle. Haastatteluissa käytiin läpi projektikoiratoimintaa jokaisen haastateltavan omasta näkökulmasta.

Tutkimustuloksina ilmeni, että projektikoiratoiminta poliisikoirien parissa koettiin toimivana ja tarpeellisena sellaisena kuin se nykymuodossaan on. Poliisikoiralaitoksella on pienimuotoinen mutta selkeä tarve projektikoirana kasvaville nuorille koirille. Koiranohjaajat kokivat projektikoiran hyvänä vaihtoehtona, etenkin tilanteissa missä heillä oli tarve vaihtaa koiraa nopealla aikataululla ja kokivat kiinnostusta koiraan, jota on jo peruskoulutettu. Projektikoirien kehitystä, terveyttä ja ominaisuuksia seurataan, ja samalla arvioidaan jo pentuvaiheessa koiran soveltuvuutta poliisikoiraksi.

Poliisikoiralaitos omistaa projektikoirat, jotka sijoitetaan projektikoiraohjaajille. Projektikoiraohjaaja sosiaalistaa ja totuttaa koiraa eri tilanteisiin, ja opettaa koiralle perustaitoja sekä tulevan työtehtävän mukaisia pohjataitoja kuten tottelevaisuutta, jäljestämistä ja henkilöetsintää.

Syftet med detta lärdomsprov var att undersöka projekthund verksamheten bland polishundar. I undersökningen betraktas ämnet ur Polishundinrättningens, projekthundförarens, och polishundförarens synvinkel som får en projekthund. Därutöver var ett mål för arbetet att ta reda på om det finns skäl till att utöka eller utveckla projekthundverksamheten.

Undersökningen gjordes som en kvalitativ forskning. Forskningsmaterialet samlades in genom intervjuer med Polishundsinrättningens representant, tre polishundförare som hade erfarenhet om projekthundar och Kannus kennellinjens representant för projekthundverksamheten. I undersökningen ligger fokus på Polishundsinrättningens och polishundförarnas synvinkel för projekthundverksamheten, och i de ämnen som projekthundar tränas för. Den teoretiska bakgrunden handlar om polishundverksamheten i Finland och projekthundverksamhetens bindelse till det, samt om hur uppväxtmiljön påverkar hundens utveckling. I intervjuerna granskades projekthundverksamheten utifrån varje intervjuades perspektiv.

Utifrån undersökningens resultat, kan man konstatera att projekthund verksamheten ses vara nödvändig och fungerande så som det är i nuläget. Polishundsinrättningen har ett litet, men klart behov av projekthundar. Hundförarna upplevde projekthundarna som ett bra alternativ, särskilt i situationer där de hade behov av att byta hund inom kort tid och hade intresse för en hund som redan fått någon slags grundutbildning.

Polishundsinrättningen äger projekthundarna, som placeras hos en projekthundförare. En projekthundförare är lite som en fodervärd för hunden. Under tiden som projekthunden bor hos projekthundföraren, ska föraren grundutbilda hunden till lydnad, spårning och personsök.