Vuodonpaikannusmenetelmät
Pulli, Riku (2024)
Pulli, Riku
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024092725715
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024092725715
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä käsitellään niitä vuodonpaikannusmenetelmiä, joita käytetään Suomessa lähes päivittäin. Työn tarkoituksena on tehdä katsaus nykyään käytössä oleviin vuodon havaitsemisen ja paikantamisen menetelmiin, sekä siitä miten niitä käytetään ja missäkin vaiheessa. Työssä arvioidaan myös mahdollisia tulevaisuuden menetelmiä.
Työssä aluksi esitellään, mikä on vuotoveden määritelmä ja miten ne jaotellaan. Vuodonpaikannusmenetelmät jaotellaan tässä työssä kahteen eri kategoriaan; vuodon havaitseminen ja vuodon paikannus. Vuodon havaitsemismenetelminä käsitellään aluemittausjärjestelmää, vuotoääniloggereita ja piikillä kuuntelua. Aluemittausjärjestelmä on tällä hetkellä vähiten Suomessa käytössä, mutta tulevaisuudessa sen käytön uskotaan yleistyvän. Vuodonpaikannusmenetelmien osalta käsitellään akustokorrelointia, maamikrofonia ja kaasuttamista.
Suomen vesijohtoverkostoissa, riippuen maaperästä ja/tai alueesta, on merkittäviä määriä paikantamattomia vuotovesiä. Vuotovesien paikantamista haittaa mm. puuttuvat resurssit, eli mm. työvoiman puute. Vuotovesivahingot ovat monesti yllätyksellisiä, joten resursseillakin on mahdotonta varautua vahinkoon etukäteen. Vuotovesien haittavaikutuksia ovat mm. se, että ne kuormittavat maastoa, esimerkiksi virtaava vesi voi vilkastuttaa eroosiota. Kiinteistöille vuotovedet voivat aiheuttaa vesivahinkoja. Lisäksi vuotovedet rasittavat jätevesipumppaamoita, mikä voi johtaa pumppaamoiden täyttymiseen, jonka seurauksena vuotovesi voi vuotaa takaisin maastoon. Tehokkailla menetelmillä näitä haittavaikutuksia voidaan minimoida. Työn tarkoituksena on lisätä tietoisuutta eri menetelmistä, jotta niitä voitaisiin hyödyntää tehokkaasti vuotovesien havaitsemiseen ja paikantamiseen.
Työhön haastateltiin alan osaajia ja lisänä käytettiin myös alan teknistä materiaalia. Opinnäytetyössä hyödynnetään myös Tampereen Veden käytössä olevia vuodon havaitsemiseen ja paikantamiseen käytettäviä menetelmiä ja Tampereen Veden itse keräämää aineistoa.
Työssä aluksi esitellään, mikä on vuotoveden määritelmä ja miten ne jaotellaan. Vuodonpaikannusmenetelmät jaotellaan tässä työssä kahteen eri kategoriaan; vuodon havaitseminen ja vuodon paikannus. Vuodon havaitsemismenetelminä käsitellään aluemittausjärjestelmää, vuotoääniloggereita ja piikillä kuuntelua. Aluemittausjärjestelmä on tällä hetkellä vähiten Suomessa käytössä, mutta tulevaisuudessa sen käytön uskotaan yleistyvän. Vuodonpaikannusmenetelmien osalta käsitellään akustokorrelointia, maamikrofonia ja kaasuttamista.
Suomen vesijohtoverkostoissa, riippuen maaperästä ja/tai alueesta, on merkittäviä määriä paikantamattomia vuotovesiä. Vuotovesien paikantamista haittaa mm. puuttuvat resurssit, eli mm. työvoiman puute. Vuotovesivahingot ovat monesti yllätyksellisiä, joten resursseillakin on mahdotonta varautua vahinkoon etukäteen. Vuotovesien haittavaikutuksia ovat mm. se, että ne kuormittavat maastoa, esimerkiksi virtaava vesi voi vilkastuttaa eroosiota. Kiinteistöille vuotovedet voivat aiheuttaa vesivahinkoja. Lisäksi vuotovedet rasittavat jätevesipumppaamoita, mikä voi johtaa pumppaamoiden täyttymiseen, jonka seurauksena vuotovesi voi vuotaa takaisin maastoon. Tehokkailla menetelmillä näitä haittavaikutuksia voidaan minimoida. Työn tarkoituksena on lisätä tietoisuutta eri menetelmistä, jotta niitä voitaisiin hyödyntää tehokkaasti vuotovesien havaitsemiseen ja paikantamiseen.
Työhön haastateltiin alan osaajia ja lisänä käytettiin myös alan teknistä materiaalia. Opinnäytetyössä hyödynnetään myös Tampereen Veden käytössä olevia vuodon havaitsemiseen ja paikantamiseen käytettäviä menetelmiä ja Tampereen Veden itse keräämää aineistoa.