Työkyvyn arvioinnissa käytettäviä menetelmiä toimintaterapiassa : selvitys toimintaterapeuttien käyttämistä menetelmistä
Barwell, Heidi; Tuomisto, Tiina (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024100326019
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024100326019
Tiivistelmä
Työelämän muutoksessa toimintakyvyn ongelmat monimutkaistuvat. Siksi työkyvyn ja sen arvioinnin tutkimisen merkitys kasvaa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää työkyvyn arvioinnin parissa työskenteleviltä tai työskennelleiltä toimintaterapeuteilta, mitä menetelmiä he käyttävät tai ovat käyttäneet työkyvyn arvioinnissa ja miten he kokevat niiden soveltuvan työkyvyn arviointiin, mitä koulutuksia he ovat käyneet menetelmiin tai arviointiin liittyen ja onko työpaikan kautta mahdollista päästä koulutuksiin. Lisäksi kysyttiin, olivatko he suunnitelleet ottavansa käyttöön uusia menetelmiä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen keinoin. Aineisto kerättiin työkyvyn arvioinnin parissa työskenteleviltä tai työskennelleiltä toimintaterapeuteilta e-kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 22 toimintaterapeuttia. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimi inhimillisen toiminnan malli MOHO (Model of Human Occupation).
Tulokset osoittivat, että työkyvyn arvioinnissa käytetään laajasti erilaisia menetelmiä ja ne koettiin hyvin soveltuviksi työkyvyn arviointiin. Kolmannes koki, että heidän käyttämänsä menetelmät eivät tarjoa tarpeeksi spesifiä tietoa asiakkaan työkyvystä. Esille nousi arviointityökalujen saatavuuden tarve ja menetelmien ja prosessien yhtenäistämisen tarve. Puolet vastaajista oli käynyt työkyvyn arviointiin tai menetelmiin liittyviä koulutuksia. Kolmasosa ilmaisi kiinnostuksensa ja halukkuutensa koulutuksiin, mutta esteeksi nousi koulutusmäärärahojen niukkuus tai säästösyyt. Kolmannes oli suunnitellut ottavansa käyttöön uusia menetelmiä, joista suurin osa oli MOHO-pohjaisia.
Työkyvyn arvioinnin prosessi sekä menetelmät kaipaavat yhtenäistämistä. Arviointityökalujen ja koulutuksien helpompi saatavuus voi mahdollistaa uusien välineiden käyttöön ottamisen. Siksi työpaikoilla tulisikin suunnata huomio sopivien arviointimenetelmien ja koulutusten parempaan saatavuuteen.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen keinoin. Aineisto kerättiin työkyvyn arvioinnin parissa työskenteleviltä tai työskennelleiltä toimintaterapeuteilta e-kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 22 toimintaterapeuttia. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimi inhimillisen toiminnan malli MOHO (Model of Human Occupation).
Tulokset osoittivat, että työkyvyn arvioinnissa käytetään laajasti erilaisia menetelmiä ja ne koettiin hyvin soveltuviksi työkyvyn arviointiin. Kolmannes koki, että heidän käyttämänsä menetelmät eivät tarjoa tarpeeksi spesifiä tietoa asiakkaan työkyvystä. Esille nousi arviointityökalujen saatavuuden tarve ja menetelmien ja prosessien yhtenäistämisen tarve. Puolet vastaajista oli käynyt työkyvyn arviointiin tai menetelmiin liittyviä koulutuksia. Kolmasosa ilmaisi kiinnostuksensa ja halukkuutensa koulutuksiin, mutta esteeksi nousi koulutusmäärärahojen niukkuus tai säästösyyt. Kolmannes oli suunnitellut ottavansa käyttöön uusia menetelmiä, joista suurin osa oli MOHO-pohjaisia.
Työkyvyn arvioinnin prosessi sekä menetelmät kaipaavat yhtenäistämistä. Arviointityökalujen ja koulutuksien helpompi saatavuus voi mahdollistaa uusien välineiden käyttöön ottamisen. Siksi työpaikoilla tulisikin suunnata huomio sopivien arviointimenetelmien ja koulutusten parempaan saatavuuteen.