Nuoren sijaisvanhemmuus sijaisvanhempien kertomuksissa
Lampinen, Satu (2014)
Lampinen, Satu
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503123087
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503123087
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millaisena nuoren sijaisvanhemmat kuvaavat vanhemmuutta ja vanhemmuuden arkea kertomuksissaan ja minkälaisista haasteista ja onnistumisen kokemuksista he kertovat. Opinnäytetyön aineisto koostui neljästä nuoren sijaisvanhemman kerronnallisen haastattelun avulla tuotetusta kertomuksesta. Aineisto analysoitiin ensimmäisessä vaiheessa temaattisella sisällönanalyysilla ja toisessa vaiheessa tarkasteltiin sitä, millaisia kertomustyyppejä sijaisvanhempien kertomukset sisälsivät.
Tulosten mukaan nuoren sijaisvanhemmuudessa vanhemmuutta ja vanhemmuuden arkea pidettiin monilta osin samanlaisina kuin muissakin nuorten perheissä. Koska sijoitetut nuoret olivat usein kehitykseltään pienemmän lapsen tasolla, nuoren sijaisvanhemmuudesta löytyi monia yhtäläisyyksiä myös pienen lapsen sijaisvanhemmuuden kanssa. Suhteen muodostumisessa merkityksellisenä pidettiin sijaisvanhemman sitoutumista sijaisvanhemmuuteen ja motivaatiota nuoren sijaisvanhempana toimimiseen. Nuoren kehittyneisyydestä johtuen nuoren sijaisvanhemmuudessa tietoisuutta suhteen kehittymisestä pidettiin parempana. Sijaisvanhempien kokemat onnistumisen kokemukset liittyivät nuoren kehittymi-seen ja elämässä pärjäämiseen sekä nuoren ja sijaisvanhemman välille muodostuneen suhteen läheisyyteen. Sijaisvanhemmuuden haasteet puolestaan liittyivät nuoren ja sijaisperheen toisistaan poikkeaviin ajattelu- ja toimintatapoihin, sijaisvanhempana koettuihin haastaviin tunteisiin sekä nuoren historian käsittelyyn. Toisaalta nuoruusvaihetta pidettiin kehityksellisesti otollisena aikana käsitellä menneisyyttä. Tarkasteltaessa sijaisvanhempien kertomuksia niiden sisältämien kertomustyyppien näkökulmasta, sijaisvanhempien kertomuksista oli löydettävissä kiintymyskertomuksia, yhteistyökertomuksia, voimattomuuden kertomuksia, tavallisuuden kertomuksia ja erityisyyden kertomuksia.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nuoren sijaisvanhemmuus sisältää elementtejä tavanomaisesta nuoren vanhemmuudesta, yhtäläisyyksiä pienen lapsen sijaisvanhemmuuden kanssa sekä nuoren sijaisvanhemmuudelle tyypillisiä erityispiirteitä. Sijoitetun lapsen iällä ei koettu olevan vaikutusta siihen, kuinka läheinen suhde lapsen ja sijaisvanhemman välille muodostuu.
Tulosten mukaan nuoren sijaisvanhemmuudessa vanhemmuutta ja vanhemmuuden arkea pidettiin monilta osin samanlaisina kuin muissakin nuorten perheissä. Koska sijoitetut nuoret olivat usein kehitykseltään pienemmän lapsen tasolla, nuoren sijaisvanhemmuudesta löytyi monia yhtäläisyyksiä myös pienen lapsen sijaisvanhemmuuden kanssa. Suhteen muodostumisessa merkityksellisenä pidettiin sijaisvanhemman sitoutumista sijaisvanhemmuuteen ja motivaatiota nuoren sijaisvanhempana toimimiseen. Nuoren kehittyneisyydestä johtuen nuoren sijaisvanhemmuudessa tietoisuutta suhteen kehittymisestä pidettiin parempana. Sijaisvanhempien kokemat onnistumisen kokemukset liittyivät nuoren kehittymi-seen ja elämässä pärjäämiseen sekä nuoren ja sijaisvanhemman välille muodostuneen suhteen läheisyyteen. Sijaisvanhemmuuden haasteet puolestaan liittyivät nuoren ja sijaisperheen toisistaan poikkeaviin ajattelu- ja toimintatapoihin, sijaisvanhempana koettuihin haastaviin tunteisiin sekä nuoren historian käsittelyyn. Toisaalta nuoruusvaihetta pidettiin kehityksellisesti otollisena aikana käsitellä menneisyyttä. Tarkasteltaessa sijaisvanhempien kertomuksia niiden sisältämien kertomustyyppien näkökulmasta, sijaisvanhempien kertomuksista oli löydettävissä kiintymyskertomuksia, yhteistyökertomuksia, voimattomuuden kertomuksia, tavallisuuden kertomuksia ja erityisyyden kertomuksia.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nuoren sijaisvanhemmuus sisältää elementtejä tavanomaisesta nuoren vanhemmuudesta, yhtäläisyyksiä pienen lapsen sijaisvanhemmuuden kanssa sekä nuoren sijaisvanhemmuudelle tyypillisiä erityispiirteitä. Sijoitetun lapsen iällä ei koettu olevan vaikutusta siihen, kuinka läheinen suhde lapsen ja sijaisvanhemman välille muodostuu.