Pelastusviranomaisen turvallisuuspuutteiden jälkivalvonta

Abstract

Pelastusalalla on käyty keskustelua jälkivalvonnan käytännöistä viimeisen vuoden aikana. Pelastusviranomaisen valvontatoimintaa on kehitetty voimakkaasti muun muassa pelastuslaitosten kumppanuusverkoston valvontasuunnitelmatyöryhmän sekä pelastuslaitosten oman kehittämistoiminnan kautta. Valvontasuunnitelmaohjeeseen on sisällytetty sittemmin osiot muun muassa valvonnan vaikuttavuuden arvioinnista tutkimushankkeena kehitetyn valvonnan seurantamallin pohjalta. Nykyisen pelastuslain aikana pelastuslaitokset voivat entistä käytäntöä vapaammin määritellä riskiperusteisen valvontansa suoritustavan. Valvontatyöhön on tullut uusia käytäntöjä, kuten asiakirjavalvonta. Tässä opinnäytetyössä oli tavoitteena tutkia jälkivalvonnan vaikutuksia henkilöturvallisuuskohteiden kohteiden turvallisuuspuutteisiin. Keskeisin tutkimusongelma oli miten turvallisuuspuutteet ovat vähentyneet pelastusviranomaisen jälkivalvonnassa.

Tämän opinnäytetyön tutkimuksellinen osio toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkittavien pelastuslaitosten, jälkivalvontatapahtumien ja haastateltavien valinnassa käytettiin harkinnanvaraista valintaa. Pelastuslaitokset valittiin Pelastuslaitosten verkoston valvontasuunnitelmatyöryhmään osallistuvien pelastuslaitosten joukosta, siten, että valituiksi tuli valvontatilastojen perusteella kolme eritavalla valvontaa suorittavaa laitosta. Jälkivalvontatapahtumat valittiin henkilöriskiperusteisesti valvottavien kohteiden joukosta siten, että joukkoon tuli erityyppisiä valvontakohteita, joissa valvontapöytäkirjojen tietojen mukaan jälkivalvonta oli johtanut turvallisuuspuutteiden korjautumiseen. Teemahaastattelut toteutettiin asiantuntijahaastatteluina, joissa haastateltiin jälkivalvonnan suorittaneet viranhaltijat kuuden jälkivalvontakokonaisuuden osalta, sillä heitä pidettiin henkilöinä, jotka tiesivät tapahtumasta parhaiten pelastusviranomaisen näkökulmasta.

Kaikissa tutkituissa jälkivalvontakokonaisuuksissa havaitut ja korjattavaksi määrätyt puutteet olivat korjautuneet valvontaprosessin aikana. Osassa puutteet olivat olleet toistuvia puutteita, joista oli huomautettu jo edellisellä palotarkastuksella. Osa todetuista puutteista oli vakavia henkilöturvallisuuden vaarantavia puutteita. Osassa jälkivalvontatapahtumista turvallisuustason parantuminen kyettiin toteamaan pysyväksi asiantilaksi jälkivalvontaa seuranneen säännönmukaisen valvontakäynnin perusteella. Pelastuslaitosten käytännöt jälkivalvonnan ohjeistuksessa ja suorittamisessa todettiin toisistaan poikkeaviksi. Jälkivalvontaa voidaan pitää olennaisena osana viranomaisvalvontaa myös toiminnan uskottavuuden kannalta. Asianmukainen jälkivalvonnan tasoksi todettiin kaikkien korjattavaksi määrättyjen turvallisuuspuutteiden korjautumisen valvonta jollain jälkivalvonnan keinolla. Asiakirjavalvonnalla katsottiin saatavan tuloksia vähemmällä kuormituksella. Pelastuslaitosten tulisi osoittaa riittävä resurssi jälkivalvontaan kohdistettavaksi, missä todettiin olevan vielä kehitettävää tämän tutkimuksen tulosten perusteella.

The supervision methods and principles of the rescue authorities have been developing lately. The partnership organization of rescue departments has given a guide to supervision planning which states the basics of planning the supervision duties of the rescue authorities. Since the first guide given in 2011, the guide has developed significantly. Latest improvements consider the measurement of supervisions’ effectiveness. According to the Rescue Act 2011 the rescue departments can plan their supervision more independently than before. Some new supervision methods have been presented, such as documentary control. The purpose of this thesis is to research the follow-up supervision at premises that are supervised on the basis of the risk to persons. The main research question was how the deficiencies had been decreased due to follow-up supervision activities.

This thesis was conducted by using the qualitative research approach and the research method was theme interview. The research units were carefully selected using discretionary selection. Three rescue departments which took part in the supervision planning team of the partnership organization of rescue departments were selected. All three departments executed supervision duties with a different approach. The follow-up supervision at these departments was studied by examining six different fire inspections. These inspections were executed at premises that had high risk level to persons. In addition, according to the inspection records, the given orders had led to rectifying the deficiencies. The interviewees were those five rescue authorities which had performed the inspections. They had the best knowledge about the supervision process in these follow-up supervisions.

In all of the follow-up supervision events the noticed deficiencies that had been ordered to be rectified had been rectified during the process. In some fire inspections the deficiencies had been repeating from earlier inspections. Some deficiencies were severe causing risk to persons. In two premises the rectification could be assumed to be permanent based on the next fire inspection after follow-up supervision. The practices and instructions regarding follow-up supervision are quite different at the researched rescue departments. Follow-up supervision is an essential part of the supervision duties of the rescue authorities. The correct way to execute supervision is to re-inspect all deficiencies that have been given an order to be rectified by some method. Follow-up supervision using documentary control is less time consuming than ordinary inspection at the site. Rescue departments should reserve adequate resources for the execution of follow-up supervision.