Skitsofreniapotilaiden kokemuksia oireenhallintaryhmistä Raumalla
Numminen, Tuula; Virta, Niina (2007)
Numminen, Tuula
Virta, Niina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2007
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200810173603
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200810173603
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten raumalaiset skitsofreniapotilaat ovat kokeneet psykoedukatiiviseen viitekehykseen perustuviin oireenhallintaryhmiin osallistumisen vaikuttaneen oman sairautensa hallintaan. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten ryhmiä tulee kehittää, jotta ne palvelisivat tarkoitustaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimuksessa selvitettiin, miten oireenhallintaryhmiin osallistuminen on vaikuttanut skitsofreniapotilaiden tietoihin omasta sairaudestaan ja onko ryhmistä saatu tieto vaikuttanut heidän elämäänsä sairauden kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin myös, mitkä ryhmissä käsitellyt asiat olivat parhaiten jääneet osallistujien mieleen ja mitä mahdollisia kehittämistarpeita ryhmissä heidän mielestään on. Rauman mielenterveyskeskuksen avohoidonyksikön järjestämiin oireenhallintaryhmiin osallistuneita skitsofreniapotilaita (N=22) kutsuttiin henkilökohtaisiin haastatteluihin kesällä 2007. Haastattelut suoritettiin strukturoiden teemahaastattelurungon avulla ja ne nauhoitettiin. Haastatteluihin osallistui 10 potilasta, vastausprosentiksi saatiin 47,5. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsiteltiin skitsofreniaa ja sitä, miten sairauden oireet voivat ilmentyä eri ihmisillä ja miten ne vaikuttavat potilaiden arkipäivässä selviytymiseen. Psykoedukaatiota tarkasteltiin sen historiasta nykypäivään asti, huomioiden sen erilaiset muodot psyykkisesti sairaiden ihmisten hoidossa. Oireenhallintaryhmien tarkoitusta ja periaatteita käsiteltiin omana osuutenaan. Empiirisessä osiossa pyrittiin todentamaan oireenhallintaryhmien hyödyllisyys osana skitsofreniapotilaiden avohoitoa. Tulosten mukaan skitsofreniapotilaat ovat kokeneet oireenhallintaryhmiin osallistumisen erittäin positiivisena ja kokevat saaneensa ryhmästä apua itselleen. Vertaistuki ja tieto omista varomerkeistä on koettu tärkeäksi. Osa vastaajista kertoi sairaalahoitojaksojensa vähentyneen merkittävästi ryhmään osallistumisen jälkeen.