Porapaalujen asentaminen vesivasaratekniikalla : case isosilta
Kanniainen, Mikko (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052114021
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052114021
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tutkii vesivasaralla porattavien teräspaalujen ympäristövaikutuksia ja kustannustehokkuutta. Tutkimuksessa vertaillaan perinteistä ilmaporausta ja harvinaisempaa vesivasaraporausta, josta Suomessa ei ole tehty aiempia tutkimuksia suuriläpimittaisilla paaluilla. Työn tavoitteena on esitellä turvallinen ja herkässä ympäristössä käyttökelpoinen porapaalutustapa. Työ perustuu kirjallisuuskatsaukseen, haastatteluihin ja "Case Isosilta" -projektin dataan.
Isosillan paalutuksessa käytettiin vesivasaraporauksia, koska perinteinen ilmaporaus olisi aiheuttanut liian suuria riskejä vanhoille perustuksille. Vesivasaratekniikan käyttö porapaalutuksessa osoittautui ympäristöystävälliseksi ja melutasoltaan alhaiseksi, mahdollistaen työskentelyn myös asutuksen läheisyydessä. Riskienhallinnan kannalta menetelmä oli turvallinen, eikä sillan painumia tai vaurioita havaittu. Mittaustulokset osoittivat vain pientä liikettä perustusten alapuolisissa maakerroksissa.
Vesivasaran haasteina ovat korkeammat kustannukset ja laitteiston kehitysvaiheen tuomat haasteet. Vesivasaratekniikka soveltuu erityisesti syvien geotermisten kaivojen poraukseen, ja sen kehittyminen voi edistää myös suurporapaalutuksen kustannustehokkuutta. Kehittämistarpeita ovat erityisesti veden saatavuus ja kierrätysjärjestelmät, jotka voisivat mahdollistaa menetelmän laajemman käytön eri ympäristöissä.
Isosillan paalutuksessa käytettiin vesivasaraporauksia, koska perinteinen ilmaporaus olisi aiheuttanut liian suuria riskejä vanhoille perustuksille. Vesivasaratekniikan käyttö porapaalutuksessa osoittautui ympäristöystävälliseksi ja melutasoltaan alhaiseksi, mahdollistaen työskentelyn myös asutuksen läheisyydessä. Riskienhallinnan kannalta menetelmä oli turvallinen, eikä sillan painumia tai vaurioita havaittu. Mittaustulokset osoittivat vain pientä liikettä perustusten alapuolisissa maakerroksissa.
Vesivasaran haasteina ovat korkeammat kustannukset ja laitteiston kehitysvaiheen tuomat haasteet. Vesivasaratekniikka soveltuu erityisesti syvien geotermisten kaivojen poraukseen, ja sen kehittyminen voi edistää myös suurporapaalutuksen kustannustehokkuutta. Kehittämistarpeita ovat erityisesti veden saatavuus ja kierrätysjärjestelmät, jotka voisivat mahdollistaa menetelmän laajemman käytön eri ympäristöissä.