Skitsofreniapotilaiden kokemuksia oireenhallintaryhmistä Raumalla

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten raumalaiset skitsofreniapotilaat ovat kokeneet psykoedukatiiviseen viitekehykseen perustuviin oireenhallintaryhmiin osallistumisen vaikuttaneen oman sairautensa hallintaan. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten ryhmiä tulee kehittää, jotta ne palvelisivat tarkoitustaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimuksessa selvitettiin, miten oireenhallintaryhmiin osallistuminen on vaikuttanut skitsofreniapotilaiden tietoihin omasta sairaudestaan ja onko ryhmistä saatu tieto vaikuttanut heidän elämäänsä sairauden kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin myös, mitkä ryhmissä käsitellyt asiat olivat parhaiten jääneet osallistujien mieleen ja mitä mahdollisia kehittämistarpeita ryhmissä heidän mielestään on. Rauman mielenterveyskeskuksen avohoidonyksikön järjestämiin oireenhallintaryhmiin osallistuneita skitsofreniapotilaita (N=22) kutsuttiin henkilökohtaisiin haastatteluihin kesällä 2007. Haastattelut suoritettiin strukturoiden teemahaastattelurungon avulla ja ne nauhoitettiin. Haastatteluihin osallistui 10 potilasta, vastausprosentiksi saatiin 47,5. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsiteltiin skitsofreniaa ja sitä, miten sairauden oireet voivat ilmentyä eri ihmisillä ja miten ne vaikuttavat potilaiden arkipäivässä selviytymiseen. Psykoedukaatiota tarkasteltiin sen historiasta nykypäivään asti, huomioiden sen erilaiset muodot psyykkisesti sairaiden ihmisten hoidossa. Oireenhallintaryhmien tarkoitusta ja periaatteita käsiteltiin omana osuutenaan. Empiirisessä osiossa pyrittiin todentamaan oireenhallintaryhmien hyödyllisyys osana skitsofreniapotilaiden avohoitoa. Tulosten mukaan skitsofreniapotilaat ovat kokeneet oireenhallintaryhmiin osallistumisen erittäin positiivisena ja kokevat saaneensa ryhmästä apua itselleen. Vertaistuki ja tieto omista varomerkeistä on koettu tärkeäksi. Osa vastaajista kertoi sairaalahoitojaksojensa vähentyneen merkittävästi ryhmään osallistumisen jälkeen.

This thesis deals with the experiences of the schizophrenia patients residing in Rauma. The purpose of the study was to gather information about the patients’ views on how the participation in symptom management groups, in which a psycho educational approach is applied, has helped them cope with their disease. Additionally, the aim was to produce information with which these groups could be further developed in order to best serve their intended purpose. This study tries to establish whether the participation in symptom management groups has had an effect on the schizophrenia patient’s knowledge of his/her disease and, furthermore, whether the information received at the sessions has had an influence on how the patients cope with their condition in their everyday lives. This study also examined what were the topics discussed in the group, which had been appreciated most and, moreover, what were the patients’ own suggestions for further developing the functions of these groups. The schizophrenia patients participating in symptom management groups organized by the outpatient unit of Mental Health Center in Rauma (N=22) were invited for personal interviews in summer 2007. The interviews were conducted as structured interviews employing a thematic framework. All the interviews were audio-recorded. Ten patients participated in the interviews and, thus, the response percentage was 47,5. The theoretical part of the study deals with schizophrenia as a disease, various types of symptoms occurring in individual patients and the impact of these symptoms on the patients’ everyday lives. A brief review of the concept of psycho education describes the development of this educational method from past to present and, also, gives examples on various psycho educational methods currently available in the care of psychiatric disorders. The purpose and practises of the symptom management group were dealt in a separate chapter. The empirical part of the study strives to establish the feasibility of symptom management groups as part of schizophrenia patients’ outpatient care. The results show that the participation in symptom management groups has been both a positive experience for the patients and it has had a significant impact on their lives. Patients emphasized the importance of the peer group as well as understanding one’s own warning signs of illness relapses. For part of the patients hospitalisation periods have significantly shortened since being involved in the group.