Vammaisten oikeudet työelämässä
Airaksinen, Nea (2025)
Airaksinen, Nea
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052817558
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052817558
Tiivistelmä
Työelämän yhdenvertaisuutta tarkasteltiin vammaisten henkilöiden oikeuksien näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, miten yhdenvertaisuuslaki, työsopimuslaki ja YK:n vammaissopimus turvasivat vammaisten henkilöiden oikeudet työelämässä sekä millaisia velvoitteita työnantajille asetettiin. Lisäksi arvioitiin lainsäädännön käytännön toteutumista ja kehittämistarpeita.
Tutkimus toteutettiin oikeusdogmaattisella menetelmällä analysoimalla voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä ja tilastollisia aineistoja. Sisällönanalyysin avulla tunnistettiin keskeiset haasteet ja ilmiöt. Erityistä huomiota kiinnitettiin kohtuullisiin mukautuksiin, esteettömyyteen ja syrjinnän eri muotoihin. Tuloksista ilmeni, että vaikka lainsäädäntö tarjosi vankat oikeudelliset puitteet, niiden toimeenpano oli puutteellista. Työnantajien tietoisuus velvoitteista vaihteli, ja kohtuullisten mukautusten toteuttaminen jäi usein riittämättömäksi. Syrjintä oli yleistä sekä rekrytoinnissa että työpaikoilla, mutta harvoin johti oikeudellisiin seuraamuksiin. Johtopäätöksenä todettiin, että yhdenvertaisuuden edistäminen edellytti laajempaa tiedottamista, koulutusta ja asennemuutosta työelämässä. Lisäksi korostui viranomaisten rooli valvonnassa ja työyhteisöjen osallistaminen yhdenvertaisuussuunnitelmien laadintaan.
Tutkimus toteutettiin oikeusdogmaattisella menetelmällä analysoimalla voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä ja tilastollisia aineistoja. Sisällönanalyysin avulla tunnistettiin keskeiset haasteet ja ilmiöt. Erityistä huomiota kiinnitettiin kohtuullisiin mukautuksiin, esteettömyyteen ja syrjinnän eri muotoihin. Tuloksista ilmeni, että vaikka lainsäädäntö tarjosi vankat oikeudelliset puitteet, niiden toimeenpano oli puutteellista. Työnantajien tietoisuus velvoitteista vaihteli, ja kohtuullisten mukautusten toteuttaminen jäi usein riittämättömäksi. Syrjintä oli yleistä sekä rekrytoinnissa että työpaikoilla, mutta harvoin johti oikeudellisiin seuraamuksiin. Johtopäätöksenä todettiin, että yhdenvertaisuuden edistäminen edellytti laajempaa tiedottamista, koulutusta ja asennemuutosta työelämässä. Lisäksi korostui viranomaisten rooli valvonnassa ja työyhteisöjen osallistaminen yhdenvertaisuussuunnitelmien laadintaan.