Lievä aivovamma ja tasapaino : Eroaako lievän aivovamman saaneiden henkilöiden tasapaino kontrolliryhmän tasapainosta?
Karhumaa, Elisa; Syrmä, Taina (2015)
Karhumaa, Elisa
Syrmä, Taina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275079
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275079
Tiivistelmä
Aivovamman saa Suomessa vuosittain 15 000-20 000 henkilöä. Tapauksista lieviä on 10 500-18 000. Lievä aivovamma paranee usein spontaanisti muutaman viikon sisällä. Toisinaan oireet pitkittyvät ja heikentävät potilaan toimintakykyä. Tasapaino voi heiketä lievän aivovamman seurauksena. Erityisesti pystyasennon hallintaan osallistuva vestibulaariaisti voi vaurioitua aiheuttaen tasapaino-ongelmia tilanteissa, joissa huomio täytyy keskittää useampaan asiaan samanaikaisesti. Tasapainon mittaamista käytetäänkin yhtenä objektiivisena mittarina lievän aivovamman diagnosoinnissa ja paranemisprosessin arvioinnissa.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää onko lievän aivovamman saaneiden henkilöiden tasapainossa eroa kontrolliryhmään verrattuna. Vuonna 2012 Jorvissa tehtyyn tutkimukseen osallistuneista tutkittavista muodostettiin koeryhmä, joka koostui 26 henkilöstä, jotka olivat saaneet lievän aivovamman. He olivat iältään 18-74 -vuotiaita. Kontrolliryhmä muodostettiin 24 perusterveestä satunnaisesta vapaaehtoisesta henkilöstä, jotka olivat iältään 24-68 -vuotiaita. Kummallekin ryhmälle tehtiin voimalevyn avulla kehon huojuntaa mittaavat testit, joissa testattavat seisoivat jalat yhdessä sekä kovalla että pehmeällä alustalla, silmät auki ja kiinni. Koeryhmän mittaukset tehtiin noin kolmen vuorokauden sisällä vamman saamisesta. Huomiota kiinnitettiin huojunnan pituuteen, pinta-alaan, keskinopeuteen ja keskinopeuden hajontaan.
Ryhmien tulokset erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan huojunnan pinta-alan osalta testissä, joka suoritettiin silmät auki, pehmeällä alustalla ja jalat yhdessä (p=.010).
Tulevaisuudessa tulisi keskittyä tutkimaan tarkemmin lievän aivovamman saaneita yksilöitä eikä niinkään vertailemaan ryhmätasolla lievän aivovamman saaneita terveisiin kontrolliryhmäläisiin.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää onko lievän aivovamman saaneiden henkilöiden tasapainossa eroa kontrolliryhmään verrattuna. Vuonna 2012 Jorvissa tehtyyn tutkimukseen osallistuneista tutkittavista muodostettiin koeryhmä, joka koostui 26 henkilöstä, jotka olivat saaneet lievän aivovamman. He olivat iältään 18-74 -vuotiaita. Kontrolliryhmä muodostettiin 24 perusterveestä satunnaisesta vapaaehtoisesta henkilöstä, jotka olivat iältään 24-68 -vuotiaita. Kummallekin ryhmälle tehtiin voimalevyn avulla kehon huojuntaa mittaavat testit, joissa testattavat seisoivat jalat yhdessä sekä kovalla että pehmeällä alustalla, silmät auki ja kiinni. Koeryhmän mittaukset tehtiin noin kolmen vuorokauden sisällä vamman saamisesta. Huomiota kiinnitettiin huojunnan pituuteen, pinta-alaan, keskinopeuteen ja keskinopeuden hajontaan.
Ryhmien tulokset erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan huojunnan pinta-alan osalta testissä, joka suoritettiin silmät auki, pehmeällä alustalla ja jalat yhdessä (p=.010).
Tulevaisuudessa tulisi keskittyä tutkimaan tarkemmin lievän aivovamman saaneita yksilöitä eikä niinkään vertailemaan ryhmätasolla lievän aivovamman saaneita terveisiin kontrolliryhmäläisiin.