Varhainen mobilisaatio tehohoidossa – hyödyt ja haasteet

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella varhaisen mobilisaation hyötyjä ja siihen liittyviä haasteita tehohoidossa. Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja aineiston analyysissä hyödynnettiin laadullista sisällönanalyysiä.

Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta kansainvälisestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka käsittelivät varhaisen mobilisaation vaikutuksia, toteuttamisen esteitä sekä intensiteetin ja turvallisuuden näkökulmia tehohoidossa.

Tulosten perusteella varhainen mobilisaatio tukee potilaan fyysisen toimintakyvyn säilymistä ja palautumista, edistää toipumista sekä lyhentää tehohoito- ja sairaalahoitojaksojen kestoa. Useissa tutkimuksissa mobilisaation todettiin olevan turvallinen, vaikka sen pitkäaikaisvaikutuksista saatu näyttö oli osin ristiriitaista. Mobilisaation käytännön toteutukseen liittyy kuitenkin haasteita, kuten potilaan kliininen tila, sedaatio, henkilöstöresurssien riittämättömyys sekä puutteet ohjeistuksessa ja moniammatillisessa yhteistyössä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että varhainen mobilisaatio on pääosin turvallinen ja vaikuttava hoitotoimenpide, jonka systemaattinen käyttöönotto tehohoidossa edellyttää selkeitä toimintamalleja, koulutettua henkilökuntaa sekä tiivistä moniammatillista yhteistyötä. Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti standardoitujen mobilisaatiokäytäntöjen kehittämiseksi sekä pitkäaikaisvaikutusten arvioimiseksi.