Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan nuoren aikuisen hoito

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kuvaileva kirjallisuuskatsaus kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan nuoren aikuisen hoidosta. Katsauksen tavoite oli lisätä tietoa psykoedukaation vaikutuksesta ja riittävyydestä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan nuoren aikuisen hoidossa. Opinnäytetyön tutkimus oli seuraava: ”Miten psykoedukaatio hoitomuotona auttaa nuoria aikuisia selviytymään kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa?”. Opinnäytetyössä käytettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmää.

Tuloksissa psykoedukaation hyödyiksi nousivat sairauteen ja hoitoon liittyvän tiedon lisääntyminen, sairauden hyväksynnän vahvistuminen sekä stigman väheneminen. Lisäksi psykoedukaatio todettiin lisäävän hoitomotivaatiota ja avunhakuaikeita. Ryhmämuotoisen toteutuksen todettiin tuovan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vähentävän yksinäisyyttä, mikä korosti vertaistuen merkitystä nuorten aikuisten hoidossa. Myös digitaalisten interventioiden todettiin olevan toimiva vaihtoehto, sillä ne paransivat terveystiedon lukutaitoa ja madalsivat avun hakemisen kynnystä.

Opinnäytetyön tulosten perusteella psykoedukaatio näyttäytyy monipuolisena menetelmänä, joka tukee nuorta aikuista sekä tiedollisesti että kokemuksellisesti. Jatkotutkimuksissa olisi tarpeen selvittää tarkemmin, millaisia vaikutuksia psykoedukaatiolla on pitkällä aikavälillä ja miten eri toteutustavat, kuten digitaalinen ja ryhmämuotoinen psykoedukaatio, eroavat toisistaan hoidon tuloksellisuuden ja nuoren aikuisen elämänlaadun näkökulmasta.

The purpose of this bachelor’s thesis was to examine how psychoeducation supports young adults living with bipolar disorder. The aim was to gather knowledge about its effects and adequacy as part of treatment

The study was carried out as a descriptive literature review. Research articles were retrieved from international databases, and peer-reviewed original studies were selected for analysis. Data were analysed using inductive content analysis, which enabled the findings to be organised into thematic categories.

The results show that psychoeducation increases knowledge about bipolar dis-order and treatment options. It was also found to support acceptance of the illness, reduce stigma, and strengthen identity. Participation in psychoeducational programs enhanced motivation for treatment and encouraged help-seeking, especially during hypomanic phases. Group-based interventions provided valuable peer support, which helped reduce loneliness and created a sense of belonging. Digital formats were also useful, as they improved health literacy and offered an accessible way to receive guidance.

Results indicated that psychoeducation is a useful and flexible method in the care of young adults with bipolar disorder. Future research should further explore its long-term effectiveness, the role of peer support, and possibilities for combining psychoeducation with other therapeutic approaches.