Digitaalisten potilasohjausmenetelmien merkitys omahoidon tukemisessa - kirjallisuuskatsaus
Vehkoja, Roosa (2025)
Vehkoja, Roosa
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111828387
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111828387
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön taustalla oli tarve tarkastella digitaalisten omahoidon ohjausmenetelmien mahdollisuuksia ja merkitystä omahoidon tukemisessa. Digitaaliset menetelmät ovat laajentaneet ohjauksen toteuttamisen muotoja ja tuoneet uusia välineitä pitkäaikaissairauksien hoitotyöhön.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena oli tarkastella digitaalisten omahoidon ohjausmenetelmien merkitystä potilaan omahoidon tukemisessa ja ohjaamisessa. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä digitaalisten ohjausmenetelmien mahdollisuuksista ja haasteista, sekä tuottaa tietoa, jota
voidaan hyödyntää hoitotyön kehittämisessä, opetuksessa ja kliinisessä käytännössä.
Aineisto haettiin kansainvälisistä tietokannoista (PubMed ja CINAHL) sekä manuaalisen haun avulla. Hakuprosessissa käytettiin ennalta määriteltyjä sisäänottokriteerejä ja systemaattisia hakusanoja. Lopulliseen tarkasteluun valikoitui 18 vertaisarvioitua tutkimusta, jotka analysoitiin teema-analyysin avulla.
Tulosten perusteella digitaaliset ohjausmenetelmät, kuten telemonitorointi, mobiilisovellukset, etävastaanotot ja virtuaaliset ryhmät, tukivat potilaiden omahoitoa vahvistamalla heidän pystyvyysuskoaan, itsehoitokäyttäytymistään ja elämänlaatuaan. Joissakin tutkimuksissa havaittiin myös sairaalahoitokäyntien vähenemistä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digitaalisilla menetelmillä on merkittävä potentiaali täydentää perinteistä hoitoa. Niiden hyödyntämistä rajoittavat kuitenkin saavutettavuuteen, teknologiaan ja hoitohenkilökunnan osaamiseen liittyvät tekijät. Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti digitaalisten interventioiden vaikuttavuuden ja
pitkäaikaisvaikutusten arvioimiseksi.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena oli tarkastella digitaalisten omahoidon ohjausmenetelmien merkitystä potilaan omahoidon tukemisessa ja ohjaamisessa. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä digitaalisten ohjausmenetelmien mahdollisuuksista ja haasteista, sekä tuottaa tietoa, jota
voidaan hyödyntää hoitotyön kehittämisessä, opetuksessa ja kliinisessä käytännössä.
Aineisto haettiin kansainvälisistä tietokannoista (PubMed ja CINAHL) sekä manuaalisen haun avulla. Hakuprosessissa käytettiin ennalta määriteltyjä sisäänottokriteerejä ja systemaattisia hakusanoja. Lopulliseen tarkasteluun valikoitui 18 vertaisarvioitua tutkimusta, jotka analysoitiin teema-analyysin avulla.
Tulosten perusteella digitaaliset ohjausmenetelmät, kuten telemonitorointi, mobiilisovellukset, etävastaanotot ja virtuaaliset ryhmät, tukivat potilaiden omahoitoa vahvistamalla heidän pystyvyysuskoaan, itsehoitokäyttäytymistään ja elämänlaatuaan. Joissakin tutkimuksissa havaittiin myös sairaalahoitokäyntien vähenemistä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digitaalisilla menetelmillä on merkittävä potentiaali täydentää perinteistä hoitoa. Niiden hyödyntämistä rajoittavat kuitenkin saavutettavuuteen, teknologiaan ja hoitohenkilökunnan osaamiseen liittyvät tekijät. Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti digitaalisten interventioiden vaikuttavuuden ja
pitkäaikaisvaikutusten arvioimiseksi.
