Resilienssi työntekijän voimavarana sosiaalialan muutostilanteessa

Abstract

Yhteiskunnan ja työelämän muutokset vaativat työntekijöiltä entistä enemmän resilienssiä. Sosiaalialalla yhteiskunnan muutokset heijastuvat lisäksi suoraan asiakkaiden tarpeisiin. Resilienssiä, eli vahvaa selviytymiskykyä voidaan pitää ensisijaisena voimavarana työelämässä, koska se vaikuttaa työssä suoriutumiseen. Resilienssin avulla yksilö suoriutuu kokemistaan vaikeuksista sekä kestää haastetta ja painetta.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sosiaalialan työntekijöiden kokemuksia kuormituksesta muutostilanteessa, saamastaan tuesta muutoksen aikana sekä resilienssiin vaikuttavista tekijöistä. Tavoitteena oli haastattelujen kautta tuottaa tietoa ja lisätä ymmärrystä siitä, miten esihenkilöt voivat tukea sosiaalialan työntekijöiden resilienssiä muutostilanteessa. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui laadullinen tutkimus, ja haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina.

Resilienssiin koettiin vaikuttavan henkilökohtaiset ominaisuudet, elämänkokemus sekä omat voimavarat: ehdottomina voimavaroina nähtiin työyhteisön tuki, ajantasaisen tiedon saaminen, omasta osaamisesta ja oppimisesta huolehtiminen sekä palautumiseen panostaminen.

Resilienssiä ja voimavaroja vahvistivat emotionaalisen tuen kokemus ja vuorovaikutteinen kommunikaatio, ja vastaavasti resilienssiä heikensivät stressi sekä muutosten kuormittavuus. Esihenkilön tuki ja tämän kanssa käydyt keskustelut kuuluivat haastateltavien mukaan molempiin, resilienssiä vahvistavaan ja heikentävään puoleen, riippuen lähijohtamisen koetusta toimivuudesta sekä laadusta.

Jatkotutkimusaiheina resilienssiä voitaisiin tutkia esimerkiksi esihenkilön resilienssin ja työhyvinvoinnin näkökulmasta, tai ulottaa tutkimus koskemaan tiimin resilienssiä.