Vankilan assistentti - "kun sähän tiedät kaikesta kaiken"
Pirnes, Sini (2025)
Pirnes, Sini
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112730155
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112730155
Tiivistelmä
Opinnäytetyö kuvaa Jokelan vankilan assistentin työnkuvaa ja sen keskeistä merkitystä vankilan arjen, hallinnollisten prosessien ja viranomaisyhteistyön sujuvuudelle. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä assistentin työn sisällöstä, vaativuudesta ja hiljaisesta tiedosta sekä tarjota kokemukseen perustuvaa tietoa tuleville työntekijöille ja Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstölle. Kehittämistehtävänä on tunnistaa assistentin työn keskeiset vaatimukset ja nostaa esiin työn kehittämiskohteita, erityisesti perehdytyksen, esimiestyön ja työroolien selkeyden näkökulmista. Työn toimeksiantajana toimii Rikosseuraamuslaitos, joka voi hyödyntää tuloksia työtehtävien kehittämisessä ja tukirakenteiden vahvistamisessa.
Opinnäytetyö toteutettiin autoetnografisella menetelmällä, jossa päiväkirjamuotoinen reflektointi yhdistettiin kyselyaineistoon. Kahdeksan viikon aikana kerätty päiväkirja-aineisto tarjosi yksityiskohtaisen kuvan assistentin työarjesta ja tilanteista, jotka usein jäävät dokumentoimatta. Kysely Rikosseuraamuslaitoksen assistenteille täydensi aineistoa kartoittamalla työn rakenteellisia ja kokemuksellisia piirteitä, kuten perehdytyksen laatua, työn vaativuutta ja kehittämistarpeita. Menetelmä tuotti kokonaiskuvan assistentin työn sisällöistä ja toimintaympäristöstä.
Tulosten mukaan assistentin työ on vankilan toiminnan kannalta keskeistä mutta jää helposti näkymättömäksi ja vähälle arvostukselle. Johtopäätösten perusteella perehdytysprosesseja tulisi yhtenäistää, työrooleja selkeyttää ja esimiestukea vahvistaa. Työparityöskentely ja kollegiaalinen tuki nousivat merkittäviksi voimavaroiksi, joita tulisi vaalia organisaation toimintakulttuurissa. Opinnäytetyön tuloksia voidaan soveltaa työelämässä erityisesti assistenttien työn kehittämiseen, perehdytyskäytäntöjen yhtenäistämiseen ja organisaation sisäisen yhteistyön vahvistamiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin autoetnografisella menetelmällä, jossa päiväkirjamuotoinen reflektointi yhdistettiin kyselyaineistoon. Kahdeksan viikon aikana kerätty päiväkirja-aineisto tarjosi yksityiskohtaisen kuvan assistentin työarjesta ja tilanteista, jotka usein jäävät dokumentoimatta. Kysely Rikosseuraamuslaitoksen assistenteille täydensi aineistoa kartoittamalla työn rakenteellisia ja kokemuksellisia piirteitä, kuten perehdytyksen laatua, työn vaativuutta ja kehittämistarpeita. Menetelmä tuotti kokonaiskuvan assistentin työn sisällöistä ja toimintaympäristöstä.
Tulosten mukaan assistentin työ on vankilan toiminnan kannalta keskeistä mutta jää helposti näkymättömäksi ja vähälle arvostukselle. Johtopäätösten perusteella perehdytysprosesseja tulisi yhtenäistää, työrooleja selkeyttää ja esimiestukea vahvistaa. Työparityöskentely ja kollegiaalinen tuki nousivat merkittäviksi voimavaroiksi, joita tulisi vaalia organisaation toimintakulttuurissa. Opinnäytetyön tuloksia voidaan soveltaa työelämässä erityisesti assistenttien työn kehittämiseen, perehdytyskäytäntöjen yhtenäistämiseen ja organisaation sisäisen yhteistyön vahvistamiseen.
