Postoperatiivisen kivun hoito ja sen pitkittymisen ehkäisy hoitotyön keinoin
Niemi, Ilse (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112830604
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112830604
Tiivistelmä
Postoperatiivinen eli leikkauksenjälkeinen kipu on yleinen ja merkittävä ongelma, joka voi pitkittyessään heikentää potilaan elämänlaatua ja toimintakykyä. Sairaanhoitajalla on keskeinen rooli kivun varhaisessa tunnistamisessa, hoidossa ja sen pitkittymisen ehkäisyssä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata ajankohtaisimpia hoitotyön keinoja, joilla voidaan ehkäistä leikkauksenjälkeisen kivun pitkittymistä. Tavoitteena on tarjota sairaanhoitajille ja muulle hoitohenkilökunnalle näyttöön perustuvaa tietoa, joka voisi tukea kivun hallintaa ja leikkauksesta toipumista.
Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoitiin 10 kansainvälistä vertaisarvioitua tutkimusta vuosilta 2021–2025. Aineisto etsittiin syyskuussa 2025 neljästä tieteellisetä tietokannasta (CINAHL ultimate, PubMed, MEDLINE ja ScienceDirect). Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti vertailemalla tutkimusten tuloksia ja tunnistamalla niistä keskeiset teemat ja yhtäläisyydet. Tuloksissa tunnistettiin viisi eri pääluokkaa: potilasohjaus, psykologinen tuki, lääkkeettömät kivunhallinta keinot, kokonaisvaltainen hoitotyö sekä moniammatillinen yhteistyö. Näiden kaikkien huomioiminen auttaa akuutin kivun hoidossa, kivun pitkittymisen ehkäisyssä ja nopeuttaa leikkauksen jälkeistä toipumista kokonaisuudessaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sairaanhoitajan ammattitaito, koulutus ja aktiivinen rooli ovat olennaisia kivun pitkittymisen ehkäisyssä. Hoitotyön käytäntöihin tulisi sisällyttää yksilöllisen kivunhoitosuunnitelman rakentaminen, johon kuuluu potilaskohtaisten lähtökohtien ja riskien huomioiminen, monipuolisen hoitotiimin rakentaminen ja lääkkeettömien menetelmien monipuolinen hyödyntäminen. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta erityisesti siitä, miten eri hoitotyön interventiot vaikuttavat kivun pitkittymiseen pitkällä aikavälillä ja miten niitä voidaan soveltaa eri kulttuuri- ja potilasryhmissä.
Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoitiin 10 kansainvälistä vertaisarvioitua tutkimusta vuosilta 2021–2025. Aineisto etsittiin syyskuussa 2025 neljästä tieteellisetä tietokannasta (CINAHL ultimate, PubMed, MEDLINE ja ScienceDirect). Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti vertailemalla tutkimusten tuloksia ja tunnistamalla niistä keskeiset teemat ja yhtäläisyydet. Tuloksissa tunnistettiin viisi eri pääluokkaa: potilasohjaus, psykologinen tuki, lääkkeettömät kivunhallinta keinot, kokonaisvaltainen hoitotyö sekä moniammatillinen yhteistyö. Näiden kaikkien huomioiminen auttaa akuutin kivun hoidossa, kivun pitkittymisen ehkäisyssä ja nopeuttaa leikkauksen jälkeistä toipumista kokonaisuudessaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sairaanhoitajan ammattitaito, koulutus ja aktiivinen rooli ovat olennaisia kivun pitkittymisen ehkäisyssä. Hoitotyön käytäntöihin tulisi sisällyttää yksilöllisen kivunhoitosuunnitelman rakentaminen, johon kuuluu potilaskohtaisten lähtökohtien ja riskien huomioiminen, monipuolisen hoitotiimin rakentaminen ja lääkkeettömien menetelmien monipuolinen hyödyntäminen. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta erityisesti siitä, miten eri hoitotyön interventiot vaikuttavat kivun pitkittymiseen pitkällä aikavälillä ja miten niitä voidaan soveltaa eri kulttuuri- ja potilasryhmissä.