Kyberturvallisuuden nykyhetki ja kehityssuunnat terveydenhuollossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella kyberturvallisuuden nykytilaa terveydenhuollossa. Tarkastelu kattaa siihen liittyvän lainsäädännön organisaatioiden käytännöt sekä tunnetut tietoturvaloukkaukset, jotka ovat osoittaneet järjestelmien ja prosessien haavoittuvuudet. Lisäksi työssä analysoitiin tulevaisuuden kehityssuuntia, kuten Zero Trust -mallin käyttöönottoa, tekoälyn ja automaation hyödyntämistä uhkien havaitsemisessa, pilvipohjaisia ratkaisuja sekä ennakoivaa kyberturvallisuustyötä. Kansainväliset kehitystrendit, ohjeistukset ja parhaat käytännöt tarjoavat suuntaviivoja terveydenhuollon turvallisuuden vahvistamiseen ja auttavat kehittämään kestäviä ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin.

Terveydenhuollon digitalisaatio on viime vuosikymmeninä muuttanut merkittävästi alan toimintatapoja ja mahdollistanut monia uusia ratkaisuja. Esimerkiksi sähköiset potilastietojärjestelmät ovat parantaneet tiedon saatavuutta ja helpottaneet hoitoprosessien seurantaa, IoT-laitteiden integraatiot mahdollistavat reaaliaikaisen terveystiedon keräämisen ja analysoinnin, ja etäterveyden sekä mobiilisovellusten kasvu tarjoaa joustavampia palvelumahdollisuuksia potilaille eri elämäntilanteissa. Samalla kun digitalisaatio tuo mukanaan tehokkuutta ja uusia palvelumuotoja, se lisää myös riippuvuutta tietotekniikasta ja luo merkittäviä kyberturvallisuushaasteita. Terveydenhuolto kohtaa yhä useammin erilaisia kyberuhkia, kuten verkkourkintaa, kiristyshaittaohjelmia sekä palvelunestohyökkäyksiä, jotka voivat paitsi vaarantaa potilasturvallisuuden myös häiritä kriittisiä hoitoprosesseja. Haavoittuvuudet syntyvät niin teknologisista puutteista kuin inhimillisistä virheistä, mikä korostaa kokonaisvaltaisen turvallisuusajattelun tarvetta.

Tulokset osoittivat, että terveydenhuolto oli erityisen haavoittuva kyberuhille, jotka kohdistuivat sekä potilastietoihin että kriittisiin järjestelmiin. Keskeisiä uhkia olivat kiristyshaittaohjelmat, tietojenkalastelu ja palvelunestohyökkäykset, joilla oli merkittäviä vaikutuksia potilasturvallisuuteen, talouteen ja organisaatioiden maineeseen. Vastaamo-tapaus korosti puutteellisen tietoturvan vakavia seuraamuksia. Tuloksissa korostui henkilöstön osaamisen ja ennakoivan varautumisen tärkeys, sillä monet uhat johtuivat inhimillisistä virheistä. Keskeisiä kehitystoimia olivat jatkuva koulutus, järjestelmien ajantasaisuus, vahva tunnistautuminen ja selkeät ohjeet riskienhallintaan ja häiriötilanteisiin.

The purpose of this thesis was to examine the current state of cybersecurity in digitalised healthcare. The aim was to identify the key vulnerabilities, analyse the existing protection measures, and explore future development directions to enhance data security and patient safety.

The study was conducted as a literature review. The analysis was based on relevant legislation, organisational practices, and documented security breaches in healthcare. Special attention was paid to the integration of digital systems, such as electronic health records, telehealth platforms, and IoT-based monitoring devices. These sources were examined to determine the main cybersecurity risks and effective mitigation strategies.

The results indicate that healthcare organisations face increasing cyber threats, including phishing, ransomware, and denial-of-service attacks. Vulnerabilities were found to arise both from technological deficiencies and from human errors. The findings suggest that a comprehensive and proactive approach is required to improve security management.

It is concluded that adoption of the Zero Trust model, the utilisation of artificial intelligence and automation in threat detection, and the implementation of cloud-based solutions can significantly enhance healthcare cybersecurity. Continuous training, systematic risk assessment, and international cooperation are essential to ensure sustainable and resilient security practices in future.