Sairaanhoitajien ja kätilöiden kipukäsitys : Naistentautien leikkausten ja sektioiden postoperatiivisessa kivunhoidossa
Kolu, Aino; Pirhonen, Outi (2015)
Kolu, Aino
Pirhonen, Outi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505056103
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505056103
Tiivistelmä
Leikkauksen jälkeinen kivunhoito on tärkeää muun muassa kivun pitkittymisen ehkäisemisen vuoksi. Haasteita kivunhoitoon tuo kuitenkin kivun kokemisen subjektiivisuus. Postoperatiivisessa hoidossa sairaanhoitajat ovat ammattiryhmänä eniten vuorovaikutuksessa potilaan kanssa ja toteuttavat näin ollen paljon kivun arviointia ja hoitoa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien ja kätilöiden tietopohjaa sekä asenteita naistentautien leikkausten ja sektioiden jälkeisessä kivun arvioinnissa ja hoidossa sekä heräämössä, että vuodeosastoilla. Tavoitteena oli parantaa postoperatiivisen hoidon jatkuvuutta sekä heräämön ja vuodeosastojen yhteistyötä tuottamalla tietoa eri osastojen hoitohenkilökunnan kipukäsityksistä. Lisäksi tavoitteena oli parantaa potilaan postoperatiivista kivunhoitoa näillä osastoilla.
Tutkimustehtävien avulla opinnäytetyössä selvitettiin hoitohenkilökunnan kipukäsityksiä ja tietoja kivunhoidosta, postoperatiivisen kivun arviointitapoja sekä tapoja hoitaa postoperatiivista kipua. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisella eli määrällisellä menetelmällä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella naistentautien leikkausosastolta, naistentautien vuodeosastolta ja kahdelta synnytysvuodeosastolta ja analysoitiin SPSS-tilastointiohjelmalla. Kyselylomake perustui Ferrelin ja McCafferyn kehittämään KASRP -kaavakkeeseen, joka mittaa sairaanhoitajien tietoja ja asenteita kivunhoidossa. Vastauksia saatiin yhteensä 57, jolloin vastausprosentti oli 50 %.
Kyselyn tuloksista tuli ilmi hoitohenkilökunnan kohtalaisen hyvä tietopohja kivun arvioinnista ja hoidosta sekä hyvä asenne kivunhoitoon. Potilaan kipua arvioitiin osastoilla monipuolisesti ja potilaan omaan arvioon kivusta uskottiin. Tuloksissa leikkausosaston hoitohenkilökunta sai koko otoksen keskiarvoa enemmän oikeita vastauksia ja vuodeosastojen hoitohenkilökunta hieman keskiarvoa vähemmän. Hoitohenkilökunnalle vaikeimmat kysymykset liittyivät leikkausosastolla kivun arviointiin potilaan nukkuessa sekä päihdeongelmaisten potilaiden kivunhoitoon. Vuodeosastojen hoitohenkilökunnalle vaikeimmat kysymykset koskivat samoja aiheita sekä lääketietoutta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lisäkoulutus saattaa vaikuttaa positiivisesti hoitohenkilökunnan tietopohjaan ja asenteisiin kivunhoidosta sekä arvioinnista, joten se voisi olla tarpeellista etenkin vuodeosastoilla. Tuloksista voidaan päätellä, ettei hoitohenkilökunnalla mahdollisesti ole yhtenäisiä käytäntöjä kivun arviointiin, mikä saattaa vaikuttaa negatiivisesti hoidon jatkuvuuteen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien ja kätilöiden tietopohjaa sekä asenteita naistentautien leikkausten ja sektioiden jälkeisessä kivun arvioinnissa ja hoidossa sekä heräämössä, että vuodeosastoilla. Tavoitteena oli parantaa postoperatiivisen hoidon jatkuvuutta sekä heräämön ja vuodeosastojen yhteistyötä tuottamalla tietoa eri osastojen hoitohenkilökunnan kipukäsityksistä. Lisäksi tavoitteena oli parantaa potilaan postoperatiivista kivunhoitoa näillä osastoilla.
Tutkimustehtävien avulla opinnäytetyössä selvitettiin hoitohenkilökunnan kipukäsityksiä ja tietoja kivunhoidosta, postoperatiivisen kivun arviointitapoja sekä tapoja hoitaa postoperatiivista kipua. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisella eli määrällisellä menetelmällä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella naistentautien leikkausosastolta, naistentautien vuodeosastolta ja kahdelta synnytysvuodeosastolta ja analysoitiin SPSS-tilastointiohjelmalla. Kyselylomake perustui Ferrelin ja McCafferyn kehittämään KASRP -kaavakkeeseen, joka mittaa sairaanhoitajien tietoja ja asenteita kivunhoidossa. Vastauksia saatiin yhteensä 57, jolloin vastausprosentti oli 50 %.
Kyselyn tuloksista tuli ilmi hoitohenkilökunnan kohtalaisen hyvä tietopohja kivun arvioinnista ja hoidosta sekä hyvä asenne kivunhoitoon. Potilaan kipua arvioitiin osastoilla monipuolisesti ja potilaan omaan arvioon kivusta uskottiin. Tuloksissa leikkausosaston hoitohenkilökunta sai koko otoksen keskiarvoa enemmän oikeita vastauksia ja vuodeosastojen hoitohenkilökunta hieman keskiarvoa vähemmän. Hoitohenkilökunnalle vaikeimmat kysymykset liittyivät leikkausosastolla kivun arviointiin potilaan nukkuessa sekä päihdeongelmaisten potilaiden kivunhoitoon. Vuodeosastojen hoitohenkilökunnalle vaikeimmat kysymykset koskivat samoja aiheita sekä lääketietoutta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lisäkoulutus saattaa vaikuttaa positiivisesti hoitohenkilökunnan tietopohjaan ja asenteisiin kivunhoidosta sekä arvioinnista, joten se voisi olla tarpeellista etenkin vuodeosastoilla. Tuloksista voidaan päätellä, ettei hoitohenkilökunnalla mahdollisesti ole yhtenäisiä käytäntöjä kivun arviointiin, mikä saattaa vaikuttaa negatiivisesti hoidon jatkuvuuteen.