Sairaanhoitajien ja kätilöiden kipukäsitys : Naistentautien leikkausten ja sektioiden postoperatiivisessa kivunhoidossa

Abstract

Leikkauksen jälkeinen kivunhoito on tärkeää muun muassa kivun pitkittymisen ehkäisemisen vuoksi. Haasteita kivunhoitoon tuo kuitenkin kivun kokemisen subjektiivisuus. Postoperatiivisessa hoidossa sairaanhoitajat ovat ammattiryhmänä eniten vuorovaikutuksessa potilaan kanssa ja toteuttavat näin ollen paljon kivun arviointia ja hoitoa.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien ja kätilöiden tietopohjaa sekä asenteita naistentautien leikkausten ja sektioiden jälkeisessä kivun arvioinnissa ja hoidossa sekä heräämössä, että vuodeosastoilla. Tavoitteena oli parantaa postoperatiivisen hoidon jatkuvuutta sekä heräämön ja vuodeosastojen yhteistyötä tuottamalla tietoa eri osastojen hoitohenkilökunnan kipukäsityksistä. Lisäksi tavoitteena oli parantaa potilaan postoperatiivista kivunhoitoa näillä osastoilla.

Tutkimustehtävien avulla opinnäytetyössä selvitettiin hoitohenkilökunnan kipukäsityksiä ja tietoja kivunhoidosta, postoperatiivisen kivun arviointitapoja sekä tapoja hoitaa postoperatiivista kipua. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisella eli määrällisellä menetelmällä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella naistentautien leikkausosastolta, naistentautien vuodeosastolta ja kahdelta synnytysvuodeosastolta ja analysoitiin SPSS-tilastointiohjelmalla. Kyselylomake perustui Ferrelin ja McCafferyn kehittämään KASRP -kaavakkeeseen, joka mittaa sairaanhoitajien tietoja ja asenteita kivunhoidossa. Vastauksia saatiin yhteensä 57, jolloin vastausprosentti oli 50 %.

Kyselyn tuloksista tuli ilmi hoitohenkilökunnan kohtalaisen hyvä tietopohja kivun arvioinnista ja hoidosta sekä hyvä asenne kivunhoitoon. Potilaan kipua arvioitiin osastoilla monipuolisesti ja potilaan omaan arvioon kivusta uskottiin. Tuloksissa leikkausosaston hoitohenkilökunta sai koko otoksen keskiarvoa enemmän oikeita vastauksia ja vuodeosastojen hoitohenkilökunta hieman keskiarvoa vähemmän. Hoitohenkilökunnalle vaikeimmat kysymykset liittyivät leikkausosastolla kivun arviointiin potilaan nukkuessa sekä päihdeongelmaisten potilaiden kivunhoitoon. Vuodeosastojen hoitohenkilökunnalle vaikeimmat kysymykset koskivat samoja aiheita sekä lääketietoutta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lisäkoulutus saattaa vaikuttaa positiivisesti hoitohenkilökunnan tietopohjaan ja asenteisiin kivunhoidosta sekä arvioinnista, joten se voisi olla tarpeellista etenkin vuodeosastoilla. Tuloksista voidaan päätellä, ettei hoitohenkilökunnalla mahdollisesti ole yhtenäisiä käytäntöjä kivun arviointiin, mikä saattaa vaikuttaa negatiivisesti hoidon jatkuvuuteen.

Postoperative pain management is important for multiple reasons including prevention of prolonged pain. The experience of pain being subjective, managing it is often challenging. In postoperative care nurses are the ones who interact the most with patients which is why nurses play a big part in assessing and treating patients’ postoperative pain.

The purpose of this study was to find out nurses’ and midwives’ knowledge and attitudes regarding pain in the postoperative pain assessment and management of gynecological operations and caesarean sections both in the recovery room and inpatient wards. The aim was to improve the continuance of postoperative care given to patients and the co-operation between the wards as well as patients’ postoperative pain management.

This study was quantitative in nature, and based on data collected through a survey. The sample of the study consisted of 114 nurses and midwives working at the operating unit and three wards. A total of 57 nurses and midwives responded, the response rate thus being 50 %. The survey was based on the validated KASRP-tool developed by Ferrel and McCaffery.

The results indicate that the respondents have fairly good knowledge regarding pain management and assessment. The findings also suggest good attitudes among the respondents. The patient was considered to be the expert in assessing his/her own pain and the methods of assessing pain the respondents used were versatile. The respondents at the operating unit had a higher correct answers rate (80%) than the mean correct answer rate (72%), as the correct answer rate of respondents at the wards was a bit lower (70%) than the mean. The most difficult questions for the respondents concerned pain assessment while the patient was asleep and managing pain in drug abusers. The questions concerning pharmacological management of pain were also difficult for the respondents working at the three wards.

As a conclusion the findings indicate that positive correlations between further education and knowledge and attitudes regarding pain management and assessment are possible and further education could be needed especially at the three wards. The results also imply a possible lack of unified practices in pain assessment which can have a negative impact on the continuance of postoperative care.