Nuoruusiän epilepsian tuoma muutos ja liikunnan merkitys : ”Urheilu on ollut ja on edelleenkin minulle tietynlaista terapiaa”
Välimaa, Jannika (2015)
Välimaa, Jannika
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505066476
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505066476
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkitaan nuoressa aikuisiässä epilepsiaan sairastumista, eli elämän-muutosta ja tilanteen hyväksymistä. Tarkoitus on selvittää, minkälainen vaikuttaja liikunta on kyisessä prosessissa. Epilepsiaan sairastuminen ja sen läpi käyminen on hyvin yksilöllistä. Se vaatii kuitenkin paljon henkistä voimaa sillä se on usein psyykkisesti hyvin raskas sairaus. Epilepsia on paljon muuta kuin pelkästään erilaisia kohtauksia. Epilepsian seurauksena esiin-tyy usein muun muassa ahdistuneisuutta ja masennusta, joten aihe on myös senkin takia tärkeä, jotta mahdolliset jälkiseuraukset saataisiin mahdollisimman vähäisiksi.
Opinnäytetyö on toteutettu laadullisena tutkimuksena, narratiivisesta tutkimusnäkökulmasta. Kohderyhmä koostui viidestä henkilöstä, jotka olivat sairastuneet epilepsiaan 12-28-vuotiaina. Kohderyhmän henkilöt olivat jo erittäin liikunnallisia ennen epilepsiaan sairastumista, joko kilpaurheilijoita tai muuten aktiivisia liikunnan harrastajia. Jokainen viisi henkilöä kirjoitti oman tarinansa epilepsiasta ja liikunnasta, mitä kaikkea siihen liittyi tai liittyy vieläkin.
Tarinoiden analysointi paljasti ensireaktioina joko paniikin tai vihan siitä miksi epilepsia oli ilmennyt itselle ja samanaikaisesti tapahtui myös muutoksia liikunnan suhteen. Liikunta jäi joko kokonaan pois tai esiintyi suurta turhautuneisuutta vähäisen liikkumisen mahdollisuudesta ja heikentyneestä kunnosta. Pahimman alun jälkeen prosessin edetessä liikunta kuitenkin esittäytyi työkaluna epilepsian hyväksymisessä ja elämänmuutokseen sopeutumisessa.
Elämänmuutoksessa tärkeitä ovat keinot ja menetelmät joiden avulla muutokseen sopeutu-minen tapahtuu. Aktiivinen liikunta esittäytyi merkittävänä osana itsetunnon yllä-pitämistä sekä vahvistamista. Fyysinen aktiivisuus auttaa ihmistä kuuntelemaan omaa kehoaan ja näin ollen toimimaan olotiloille sopeutuvalla tavalla. Liikunnan avulla on helppo purkaa erilaisia tunteita. Tietenkään aktiivinen liikkuminen ei yksinään korjaa asioita, mutta se on tärkeä työväline muiden joukossa johon tulisi myös kiinnittää enemmän huomiota.
Opinnäytetyö on toteutettu laadullisena tutkimuksena, narratiivisesta tutkimusnäkökulmasta. Kohderyhmä koostui viidestä henkilöstä, jotka olivat sairastuneet epilepsiaan 12-28-vuotiaina. Kohderyhmän henkilöt olivat jo erittäin liikunnallisia ennen epilepsiaan sairastumista, joko kilpaurheilijoita tai muuten aktiivisia liikunnan harrastajia. Jokainen viisi henkilöä kirjoitti oman tarinansa epilepsiasta ja liikunnasta, mitä kaikkea siihen liittyi tai liittyy vieläkin.
Tarinoiden analysointi paljasti ensireaktioina joko paniikin tai vihan siitä miksi epilepsia oli ilmennyt itselle ja samanaikaisesti tapahtui myös muutoksia liikunnan suhteen. Liikunta jäi joko kokonaan pois tai esiintyi suurta turhautuneisuutta vähäisen liikkumisen mahdollisuudesta ja heikentyneestä kunnosta. Pahimman alun jälkeen prosessin edetessä liikunta kuitenkin esittäytyi työkaluna epilepsian hyväksymisessä ja elämänmuutokseen sopeutumisessa.
Elämänmuutoksessa tärkeitä ovat keinot ja menetelmät joiden avulla muutokseen sopeutu-minen tapahtuu. Aktiivinen liikunta esittäytyi merkittävänä osana itsetunnon yllä-pitämistä sekä vahvistamista. Fyysinen aktiivisuus auttaa ihmistä kuuntelemaan omaa kehoaan ja näin ollen toimimaan olotiloille sopeutuvalla tavalla. Liikunnan avulla on helppo purkaa erilaisia tunteita. Tietenkään aktiivinen liikkuminen ei yksinään korjaa asioita, mutta se on tärkeä työväline muiden joukossa johon tulisi myös kiinnittää enemmän huomiota.