Vaneri-liimapuuliitoksen kestävyys

Abstract

Vaneri-liimapuuliitos on uudenlainen tapa tehdä puisia liitoksia, missä ei käytetä minkäänlaisia mekaanisia liittimiä. Liitoksen idean pohjana on ollut luoda luja, itsenäisesti liimauspuristuksen muodostava ja esteettinen, lähes kaikkiin liitoksiin sopiva menetelmä.

Tässä opinnäytetyössä käsitellään liitoksen kestävyyttä, kun siihen kohdistuu veto-, taivutus- se-kä leikkausrasitusta. Liitoksen kestävyys on arvioitu teoreettisesti laskemalla sekä suorittamalla lujuustestaukset.

Jo hyvin aikaisessa vaiheessa oli havaittavissa se, ettei kyseisen tyyppiselle liitokselle löydy täy-sin eksakteja faktoihin perustuvia laskentamalleja. Tästä syystä opinnäytetyössä esitetyt laskel-mat eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan ne ovat omia ajatuksia liitokseen kohdistuvista rasituk-sista.

Joiltakin osin esitetyt laskelmat olivat lähellä todellista kestävyyttä, kun niitä vertailtiin lujuustes-teissä saatuihin tuloksiin. Joiltakin osin laskelmat ovat suuntaa antavia, sillä ne perustuvat oletta-muksiin. Tästä syystä laskelmat eivät sellaisenaan ole käyttökelpoisia ilman jatkotutkimuksia.

Tulosten perusteella suosittelisin lisätestien tekemistä erikokoisilla liitoksilla ja materiaaleilla, jotta voitaisiin kehittää laskentamalleja. Myös liitoksen mallintamiseen soveltuvan ohjelman, jolla voi simuloida rasituksia, löytäminen olisi tärkeää. Tällöin ohjelman avulla voisi kokeilla eri ratkaisujen vaikutusta liitoksen kestävyyteen.

Plywood-glued laminated timber joints is a new way to make wood joints which do not re¬quire any kind of mechanical connectors. The connection is based on the premise of creating a strong, in-dependently forming glue compression and an aesthetic method suitable for almost all connec-tions.

This thesis deals with joint resistance when subjected to tensile, bending and shear stresses. The joint resistance is estimated theoretically by calculating and performing strength tests.

At a very early stage, it was observed that this type of connection is not based on any fully-fact-based computing model. For this reason, the calculations in this thesis are not absolute truths, but merely thoughts on the stresses generated on the connections.

In some respects, the calculations were close to actual endurance when compared to the strength test results. In other respects, the calculations are only indicative, as they are based on as¬sumptions.

Based on the results, in order to develop computational models, I recommend that additional tests should to be done with different sizes of joints and different materials. It would also be important to develop a modeling program suitable for simulating stresses, in which case, the program would allow the user to try out the effect of different solutions to the sustainability of the joint.