Niskan seudun lihasten EMG-aktiivisuus F1-kuljettajille suunnitelluissa harjoitusliikkeissä
Pöntinen, Jyri-Kasperi; Rahikainen, Riku (2015)
Pöntinen, Jyri-Kasperi
Rahikainen, Riku
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505087048
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505087048
Tiivistelmä
Formula 1 -autoilussa eri kuormitustekijöiden vaikutuksesta erityisesti niska-hartiaseudun lihakset ovat kovalla rasituksella.Tutkimustieto edellämainitusta aiheesta on kuitenkin rajallisesti ja monet olemassa olevat tutkimukset ovat melko vanhoja.
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin päännyökkääjälihaksen, pään ohjaslihaksen, epäkäslihaksen ja selän ojentajalihaksen EMG-aktiivisuuden käyttäytymistä viidessä eri liikkeessä, kussakin kolmella eri kuormalla. Tavoitteena oli EMG-aktiivisuutta tarkastelemalla selvittää, mitkä liikkeistä olisivat sopivimipa tukemaan F1-kuljettajien harjoittelua ja antaa kehitysehdotuksia kuljettajien kuntovalmentajille.
Tutkimuksessa mitattiin EMG-aktiivisuuksia kahdelta koehenkilöltä. Viidestä valitusta harjoitusliikkeestä kolme suoritettiin käyttäen vastuskuminauhoja, sekä kaksi oman kehon painolla ja lisäpainolla. EMG-mittaukset suoritettiin kahdeksankanavaisella kannettavalla ME6000-mittalaitteella (MegaElectronics Ltd, Kuopio) neljästä niska-hartiaseudun päälihasryhmästä molemminpuolisesti. Laitteen tallentamaa EMG-signaalia analysoitiin MegaWin
-analysointiohjelmistolla (MegaElectronics Ltd, Kuopio). Harjoitusliikkeiden EMG-aktiivisuuksia verrattiin isometrisissä maksimaalisissa testiliikkeissä mitattuihin suurimpiin EMG aktiivisuustasoihin. Mittaukset suoritettiin ME-6000-laitteella 24.6.2015.
Tulosten mukaan toiminnalliset liikkeet aktivoivat keskimäärin tehokkaammin mitattuja lihaksia kuin kuminauhalla tehtävät liikkeet. Lihasaktiivisuus myös yleensä kasvoi mitatuissa lihaksissa kuorman kasvaessa. Huomionarvoista oli myös, ettei epäkäslihaksessa havaittu merkittävää lihasaktiivisuutta verrattuna isometriseen maksimiin valituissa liikkeissä.
Tämä kuvaava kokeellinen tutkimus antaa suuntaviivoja siihen, millä harjoitteilla niska-hartiaseudun päälihaksia voidaan erityisesti aktivoida. Otannan vähyyden ja EMG-mittauksissa huomattujen yksilöllisten erojen takia ei kuitenkaan voida sanoa yleisesti, mikä liike milläkin kuormalla on kaikkein kehittävin. Jotta saataisiin selville tarkempaa informaatiota, mitkä liikkeet sopisivat parhaiten Formula 1 -kuljettajille, pitäisi saada tietoa, kuinka EMG käyttäytyy yksilöllä lajisuorituksen aikana.
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin päännyökkääjälihaksen, pään ohjaslihaksen, epäkäslihaksen ja selän ojentajalihaksen EMG-aktiivisuuden käyttäytymistä viidessä eri liikkeessä, kussakin kolmella eri kuormalla. Tavoitteena oli EMG-aktiivisuutta tarkastelemalla selvittää, mitkä liikkeistä olisivat sopivimipa tukemaan F1-kuljettajien harjoittelua ja antaa kehitysehdotuksia kuljettajien kuntovalmentajille.
Tutkimuksessa mitattiin EMG-aktiivisuuksia kahdelta koehenkilöltä. Viidestä valitusta harjoitusliikkeestä kolme suoritettiin käyttäen vastuskuminauhoja, sekä kaksi oman kehon painolla ja lisäpainolla. EMG-mittaukset suoritettiin kahdeksankanavaisella kannettavalla ME6000-mittalaitteella (MegaElectronics Ltd, Kuopio) neljästä niska-hartiaseudun päälihasryhmästä molemminpuolisesti. Laitteen tallentamaa EMG-signaalia analysoitiin MegaWin
-analysointiohjelmistolla (MegaElectronics Ltd, Kuopio). Harjoitusliikkeiden EMG-aktiivisuuksia verrattiin isometrisissä maksimaalisissa testiliikkeissä mitattuihin suurimpiin EMG aktiivisuustasoihin. Mittaukset suoritettiin ME-6000-laitteella 24.6.2015.
Tulosten mukaan toiminnalliset liikkeet aktivoivat keskimäärin tehokkaammin mitattuja lihaksia kuin kuminauhalla tehtävät liikkeet. Lihasaktiivisuus myös yleensä kasvoi mitatuissa lihaksissa kuorman kasvaessa. Huomionarvoista oli myös, ettei epäkäslihaksessa havaittu merkittävää lihasaktiivisuutta verrattuna isometriseen maksimiin valituissa liikkeissä.
Tämä kuvaava kokeellinen tutkimus antaa suuntaviivoja siihen, millä harjoitteilla niska-hartiaseudun päälihaksia voidaan erityisesti aktivoida. Otannan vähyyden ja EMG-mittauksissa huomattujen yksilöllisten erojen takia ei kuitenkaan voida sanoa yleisesti, mikä liike milläkin kuormalla on kaikkein kehittävin. Jotta saataisiin selville tarkempaa informaatiota, mitkä liikkeet sopisivat parhaiten Formula 1 -kuljettajille, pitäisi saada tietoa, kuinka EMG käyttäytyy yksilöllä lajisuorituksen aikana.