Runousoppi apuna Teräsvaari-dokumenttielokuvan käsikirjoituksessa

Abstract

Dokumenttielokuvassa käsikirjoitus kehittyy jatkuvasti muuttuvana prosessina, koska todellisuuden ennustaminen on hankalaa. Käsikirjoittajan tulisi kuitenkin pyrkiä luomaan jonkinlaiset raamit dokumentille jo tuotannon ennakkosuunnitteluvaiheessa parhaimman lopputuloksen varmistamiseksi. Tutkimukseni tavoitteena on esitellä, kuinka Aristoteleen Runousoppia voi käyttää apuna dokumenttielokuvan käsikirjoitusta laatiessa.

Tutkimuksen toiminnallisena osana on pitkä dokumenttielokuva Teräsvaari, jossa toimin toisena ohjaajana ja käsikirjoittajana. Pohdin työssäni myös dokumenttielokuvan objektiivisuuskäsitystä ja sen suhdetta Teräsvaari-dokumenttielokuvaan.

Tutkimuksen tehtyäni huomasin löytäväni Runousopista monia työkaluja, joita voi käyttää dokumenttielokuvan draamankaaren rakentamisessa. Tutkimuksessani jätän käsittelyn ulkopuolelle sellaiset Runousopin opit, jotka eivät mielestäni ole sovellettavissa elokuvan tutkimukseen, koska ne eivät tue elokuvan omia ilmaisumuotoja.

The scriptwriting process for a documentary film is in a constant change because it is hard to predict reality. Despite this the script writer should create some kind of a manuscript already in pre-production. The aim of this thesis was to present how the scriptwriter could use Aristotle’s Poetics when writing a manuscript for a documentary film. Poetics contains many tools which are useful when writing a dramatic scene for a documentary film.

A documentary film Iron Grandpa, written and directed by Terhi Romo, forms the functional part of this thesis. The relationship between Iron Grandpa and objectivity is also examined here.