Hyvinvointiteknologian toimialan kehittäminen opettajien työelämäjaksojen avulla
Saari, Heini (2015)
Saari, Heini
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052810870
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052810870
Tiivistelmä
Yhteiskuntamme on siirtymässä aikaan, jolle ominaista on ikääntyvän väestön yksilöllinen ja omaehtoinen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä sairauksien hoitaminen. Innovatiivisille ja tehokkaille ratkaisuille, joilla tuetaan työkyvyn säilymistä, ikääntyneiden itsenäistä elämää ja kuntoutumista, on kasvava tarve. Hyvinvointiteknologian toimialan kehittymisen kannalta on tärkeää, että hyvinvointiteknologiaa opettava oppilaitos pyrkii jatkuvasti päivittämään omaa osaamistaan työelämässä tapahtuvien muutosten mukana.
Toiminnallisen osion tavoitteena oli selvittää opettajien työelämäjaksojen tehokkuutta hyvinvointiteknologian toimialan kehittämisen välineenä. Tutkimuksen menetelmäksi valikoitui Case-study (tapaustutkimus), jonka aineistona toimii InnoHealth-projektin julkaisu Työelämäjaksot terveysalan ja hyvinvointiteknologian kehittämisen menetelmänä, projektiryhmän haastattelut sekä Enchancement of faculty competence – healthcare and engineering educators on working life period –artikkeli. Opettajat saivat, työelämäjaksoista ideoita sekä opetusmateriaalin että opetusmetodien päivittämiseen. Lisäksi tunnistettiin jatkuvan koulutuksen tarve ja todellisissa työtilanteissa tapahtuvien opiskelijayhteistyöprojektien tärkeys. Opetusta tullaan työelämäjaksojen johdosta viemään vieläkin enemmän työelämälähtöiseksi ja yhteistyöprojekteja luodaan vahvistuneen työelämäkumppaniverkoston avulla. Opettajien työelämäjaksojen voidaan sanoa parantaneen sekä oppilaitoksen opettajien että koko oppilaitoksen osaamista.
Työn kirjallisessa osiossa määritellään hyvinvointiteknologian käsitettä. Määrittelyssä termi jaetaan kuuteen alaotsikkoon, joista hyvinvointiteknologian käsite muodostuu. Kirjallisessa osiossa tutustutaan myös hyvinvointiteknologian opetukseen Suomessa ja siihen liittyviin haasteisiin. Löydettyjä haasteita ovat mm. se, että hyvinvointiteknologian oppiainetta ei katsota Suomessa omaksi tieteenalakseen, eikä se tällöin kuulu Suomen akatemian listoille. Hyvinvointiteknologian kohdalla tieteeksi julistamista hankaloittaa eritoten moni- ja poikkitieteellisyys sekä teknologia –sanan merkitys tekevänä välineenä.
Toiminnallisen osion tavoitteena oli selvittää opettajien työelämäjaksojen tehokkuutta hyvinvointiteknologian toimialan kehittämisen välineenä. Tutkimuksen menetelmäksi valikoitui Case-study (tapaustutkimus), jonka aineistona toimii InnoHealth-projektin julkaisu Työelämäjaksot terveysalan ja hyvinvointiteknologian kehittämisen menetelmänä, projektiryhmän haastattelut sekä Enchancement of faculty competence – healthcare and engineering educators on working life period –artikkeli. Opettajat saivat, työelämäjaksoista ideoita sekä opetusmateriaalin että opetusmetodien päivittämiseen. Lisäksi tunnistettiin jatkuvan koulutuksen tarve ja todellisissa työtilanteissa tapahtuvien opiskelijayhteistyöprojektien tärkeys. Opetusta tullaan työelämäjaksojen johdosta viemään vieläkin enemmän työelämälähtöiseksi ja yhteistyöprojekteja luodaan vahvistuneen työelämäkumppaniverkoston avulla. Opettajien työelämäjaksojen voidaan sanoa parantaneen sekä oppilaitoksen opettajien että koko oppilaitoksen osaamista.
Työn kirjallisessa osiossa määritellään hyvinvointiteknologian käsitettä. Määrittelyssä termi jaetaan kuuteen alaotsikkoon, joista hyvinvointiteknologian käsite muodostuu. Kirjallisessa osiossa tutustutaan myös hyvinvointiteknologian opetukseen Suomessa ja siihen liittyviin haasteisiin. Löydettyjä haasteita ovat mm. se, että hyvinvointiteknologian oppiainetta ei katsota Suomessa omaksi tieteenalakseen, eikä se tällöin kuulu Suomen akatemian listoille. Hyvinvointiteknologian kohdalla tieteeksi julistamista hankaloittaa eritoten moni- ja poikkitieteellisyys sekä teknologia –sanan merkitys tekevänä välineenä.