HIIT-harjoittelun vaikutuksia metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyyn - casetutkimus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella, voidaanko jo viiden viikon HIIT-harjoittelujakson aikana saada muutoksia metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin ja hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyyn yksittäisellä henkilöllä. Opinnäytetyö toteutettiin case-tutkimuksena, johon osallistui yksi henkilö. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Kunto- ja liikuntakeskus Viilinkin kanssa.

Harjoittelujakson aikana testihenkilö suoritti kaksi kolmenkymmenen minuutin HIIT-harjoitusta viikossa normaalien liikuntatottumusten lisäksi. Ruokavalio säilyi ennallaan koko tutkimuksen ajan. Ennen ja jälkeen harjoittelujakson tehtiin mittaukset, joihin kuuluivat kehonkoostumusmittaus, polkupyöräergometritesti sekä verenpaineen ja vyötärönympäryksen mittaukset.

Opinnäytetyössä saatiin samankaltaisia tuloksia kuin aiemmin tehdyissä tieteellisissä tutkimuksissa. Submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä mitattuna henkilön maksimaalinen ha-penottokyky (VO2max) parantui harjoittelujakson aikana. Kehonkoostumuksessa ja vyötärönympäryksessä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tulosten ja testihenkilön oman kokemuksen perusteella voidaan päätellä, että HIIT-harjoittelulla saatiin positiivisia vaikutuksia testihenkilön fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen.

HIIT-harjoittelusta on tehty suhteellisen vähän opinnäytetöitä. Jatkotutkimusideana voitaisiin tarkastella HIIT-harjoittelua tehneiden henkilöiden subjektiivisia kokemuksia harjoittelumuodosta ja sen käytettävyydestä. HIIT-harjoittelua voitaisiin myös tarkastella osana eri sairausryhmien kuntoutusta.

The purpose of this thesis was to examine if metabolic syndrome risk factors and maximal oxy-gen uptake can be affected through a 5-week High-Intensity Interval Training (HIIT) programme. The study was conducted as a case study on one subject. HIIT is a training method in which short high-intensity work intervals alternate with longer recovery intervals. The study was com-missioned by the fitness centre Kunto- ja Liikuntakeskus Viilinki.

During the training programme, the subject completed two 30-minute HIIT workouts in a week in addition to normal physical activities. There were no changes in the subject’s diet during the study. Body composition measurement, cycle ergometer test, blood pressure and waist circum-ference measurements were performed before and after the intervention.

The results of the study were similar to those in earlier scientific researches. The maximal oxy-gen uptake (Vo2max) improved during the five-week period. There were no significant changes in the body composition or waist circumference. It can be concluded that HIIT had positive ef-fects on the physical and mental health of the subject.

There are relatively few theses related to HIIT. Subjective experiences of HIIT could be explored in further studies as well as its application in the rehabilitation of people with other diseases.