Digitaalivalokuvauksen vaikutus valokuvan hyödyntämiseen terapiassa

Abstract

Insinöörityön aihe oli selvittää digitaalisuuden mahdolliset vaikutukset valokuvaa hyödyntävään terapiaan. Työn käytäntöön panevana voimana toimi insinööriopiskelijan mielenkiinto valokuvausta, digitaalisuutta ja terapiaa kohtaan.

Työn tavoitteena oli myös selvittää, kuinka valokuvaus on muuttunut vuosien aikana ja kuinka valokuvauksen ja -kuvan muutos on huomioitava sitä hyödyntävässä terapiassa. Työn on tarkoitus tarkastella digitaalista valokuvaa ja terapiaa niiden liitoskohdasta, selvittäen kummankin puolen yleiset toiminnallisuudet ja toimijat.

Työ toteutettiin osaltaan kirjallisuus- ja laadullisena haastattelututkimuksena. Työssä tutki-taan valokuvan ja kameran historiaa, sekä valokuvaa hyödyntävän terapian historiaa.

Tutkimuksien mukaan valokuvaterapian historia alkaa samaan aikaan, kun ensimmäiset valokuvat kiinnittyivät 1800-luvun loppupuolella. Työssä esiintyvät valokuvaa hyödyntävät terapiat on kehitetty 1970-luvulla ja niitä on tutkittu kansainvälisesti. Tutkimuksia digitaalisuuden vaikutuksista valokuvaterapiaan ei juuri löytynyt, joten työssä haastateltiin muutamaa suomalaista valokuvaa hyödyntävää terapeuttia. Loppupäätelmä lepää vahvasti heidän mielipiteissään. Valokuvan hyödyntäminen terapiassa on reagoinut työn tutkimushaastattelun mukaan digitaalisen valokuvaamisen muutoksiin joskaan valokuvaterapian vakiintuneet käytännöt eivät ole pahemmin muuttuneet.

Digitaalisuuden monipuolisuutta hyödynnetään terapiassa monin eri tavoin: valokuva voidaan tarvittaessa kuvata, editoida ja kehittää terapian aikana. Kuvan lähettäminen ja noutaminen sähköpostista tai pilvestä on mahdollista lähes kaikkialla. Toisaalta valokuvaamisen suosion kasvu digitaalisuuden myötä on vähentänyt yksittäisen kuvan arvoa yleisti.

Digitaalisuus on muuttanut valokuvausta, sen kehittämistä, editointia, levittämistä, saatavuutta ja hintaa. Näin ollen se myös vaikuttaa valokuvaa hyödyntäviin terapeutteihin. Digitaalisuus koetaan pääsääntöisesti positiivisena, pysyvänä ilmiönä, jonka mukaan on syytä tempautua.

The purpose of this thesis was to find out how the digital age has influenced phototherapy. The main aim of this thesis was to examine how the art of photography has changed through time and how phototherapy has adapted itself to the evolution of the photograph. One of the goals of this study was to try to locate and observe the contact point of digital photography and phototherapy.

The thesis was conducted as a literature study and it draws on interviews with phototherapists. It studies the history of photography and camera but also the history of phototherapy.

According to the research the history of phototherapy came to life at the same time as the first photograph was born in the late 1800’s. The theory of phototherapy that is used in this thesis has been developed in the 1970’s and it has been researched globally. There haven’t been many publications on the subject on how digital age has influenced phototherapy. In this thesis, the conclusions rest firmly on the few Finnish phototherapists who were interviewed for this study.

According to the interviews, phototherapy has reacted to the changes of digital photographing. Phototherapy uses digital photographing in many various ways: the digital age gives possibilities to photographing, editing and developing during the phototherapy session. Sending and downloading pictures using the email or a cloud service is possible almost anywhere.

The digital age has changed developing, editing, broadcasting, availability and price of photographing and all this affects phototerapists as well. The digital age is usually experienced as a permanent and positive phenomenon and for this reason people should embrace it.