KUN HENKILÖKOHTAISEN KOSKEMATTOMUUDEN RAJA YLITTYY TYÖSSÄ : työntekijöiden kokema väkivalta lastenkodissa
Itälinna, Niina (2015)
Itälinna, Niina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111816761
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111816761
Tiivistelmä
Itälinna, Niina. Kun henkilökohtaisen koskemattomuuden raja ylittyy työssä – Työntekijän kokema väkivalta lastenkodissa. Helsinki, syksy 2015, 80 s., 4 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata työntekijöiden kokemuksia kohtaamastaan työväkivallasta lastenkodissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia lastenkodin työntekijöiden näkökulmia ja ajatuksia väkivaltatilanteista, joiden avulla työyhteisö voisi kehittää väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyä, väkivaltatilanteissa käytettyjä toimintamalleja sekä väkivaltaa kokeneen työntekijän tukimuotoja toimivammiksi. Tutkimuksen taustalla oli teoriasta esiintyneet teemat, jotka liittyivät väkivallan ilmenemiseen, ennaltaehkäisyyn, toimintamalleihin, vaikutukseen ja jälkikäsittelyyn.
Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin kolmella ryhmähaastattelulla teemahaastattelurunkoa apuna käyttäen. Haastateltavia oli yhteensä yhdeksän, ja he kaikki olivat Helsingin kaupungin ylläpitämän Naulakallion lastenkodin pitkäaikaisosastojen vakituista henkilökuntaa tai määräaikaisia työntekijöitä pitkässä sijaisuudessa. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Teemoiksi tulivat väkivalta ilmiönä lastenkodissa, väkivallan laukaisevat tekijät, väkivallan ennaltaehkäisy, toimiminen väkivaltatilanteessa, väkivallan jälkeen saatava apu sekä kehittämiskohteet.
Tuloksista ilmeni, että työntekijöiden kokema väkivalta lastenkodissa on moninaista. Pääasiassa väkivalta oli henkistä, mutta joissakin tapauksissa se kärjistyy fyysiseksi väkivallaksi. Väkivalta oli ajoittain jopa päivittäistä, ja sen vaikutukset näkyivät negatiivisesti työssäjaksamisessa. Väkivalta herätti työntekijöissä pelkoa ja ahdistusta.
Väkivallan laukaisevina tekijöinä pidettiin työntekijän toimintaa ja ammatillisuutta, nuorten taustaa ja toimintaa sekä ulkopäin ohjattuja tekijöitä. Erityisesti rajoitustoimenpiteiden nähtiin aiheuttavan nuoressa väkivaltaista käytöstä. Väkivallan ennaltaehkäisyn keinoina työntekijät pitivät tuttuutta työntekijän ja nuoren välillä, MAPA-koulutusta (Management of Actual or Potentional Aggression), työpaikan turvallisuusohjeita, työparityöskentelyä sekä hälytysjärjestelmää. Vastaavasti väkivaltatilanteessa toimimisessa huomioitavaa oli, että jokaiselle työntekijälle oli kehittynyt oma selkeä toimintamalli, paikallaolevat henkilöt pyrittiin turvaamaan, toiminta oli rauhallista ja niissä oli vahva tilannejohtaminen läsnä. Tärkeimpinä apukeinoina väkivaltatilanteen jälkeen pidettiin jälkipuintia paikallaolleiden kanssa, lähiesimiehen tukea, työpsykologin tapaamista, kuulluksi tulemista, kollegoiden tukea sekä virallisten ilmoitusten tekoa. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan työturvallisuuteen tulee kiinnittää enemmän huomiota ja työtä tulee kehittää panostaen erityisesti väkivallan ennaltaehkäisyyn.
Asiasanat: väkivalta, ennaltaehkäisy, lastenkodit, työpaikkaväkivalta, työturvallisuus, lastensuojelu
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata työntekijöiden kokemuksia kohtaamastaan työväkivallasta lastenkodissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia lastenkodin työntekijöiden näkökulmia ja ajatuksia väkivaltatilanteista, joiden avulla työyhteisö voisi kehittää väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyä, väkivaltatilanteissa käytettyjä toimintamalleja sekä väkivaltaa kokeneen työntekijän tukimuotoja toimivammiksi. Tutkimuksen taustalla oli teoriasta esiintyneet teemat, jotka liittyivät väkivallan ilmenemiseen, ennaltaehkäisyyn, toimintamalleihin, vaikutukseen ja jälkikäsittelyyn.
Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin kolmella ryhmähaastattelulla teemahaastattelurunkoa apuna käyttäen. Haastateltavia oli yhteensä yhdeksän, ja he kaikki olivat Helsingin kaupungin ylläpitämän Naulakallion lastenkodin pitkäaikaisosastojen vakituista henkilökuntaa tai määräaikaisia työntekijöitä pitkässä sijaisuudessa. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Teemoiksi tulivat väkivalta ilmiönä lastenkodissa, väkivallan laukaisevat tekijät, väkivallan ennaltaehkäisy, toimiminen väkivaltatilanteessa, väkivallan jälkeen saatava apu sekä kehittämiskohteet.
Tuloksista ilmeni, että työntekijöiden kokema väkivalta lastenkodissa on moninaista. Pääasiassa väkivalta oli henkistä, mutta joissakin tapauksissa se kärjistyy fyysiseksi väkivallaksi. Väkivalta oli ajoittain jopa päivittäistä, ja sen vaikutukset näkyivät negatiivisesti työssäjaksamisessa. Väkivalta herätti työntekijöissä pelkoa ja ahdistusta.
Väkivallan laukaisevina tekijöinä pidettiin työntekijän toimintaa ja ammatillisuutta, nuorten taustaa ja toimintaa sekä ulkopäin ohjattuja tekijöitä. Erityisesti rajoitustoimenpiteiden nähtiin aiheuttavan nuoressa väkivaltaista käytöstä. Väkivallan ennaltaehkäisyn keinoina työntekijät pitivät tuttuutta työntekijän ja nuoren välillä, MAPA-koulutusta (Management of Actual or Potentional Aggression), työpaikan turvallisuusohjeita, työparityöskentelyä sekä hälytysjärjestelmää. Vastaavasti väkivaltatilanteessa toimimisessa huomioitavaa oli, että jokaiselle työntekijälle oli kehittynyt oma selkeä toimintamalli, paikallaolevat henkilöt pyrittiin turvaamaan, toiminta oli rauhallista ja niissä oli vahva tilannejohtaminen läsnä. Tärkeimpinä apukeinoina väkivaltatilanteen jälkeen pidettiin jälkipuintia paikallaolleiden kanssa, lähiesimiehen tukea, työpsykologin tapaamista, kuulluksi tulemista, kollegoiden tukea sekä virallisten ilmoitusten tekoa. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan työturvallisuuteen tulee kiinnittää enemmän huomiota ja työtä tulee kehittää panostaen erityisesti väkivallan ennaltaehkäisyyn.
Asiasanat: väkivalta, ennaltaehkäisy, lastenkodit, työpaikkaväkivalta, työturvallisuus, lastensuojelu