KUN HENKILÖKOHTAISEN KOSKEMATTOMUUDEN RAJA YLITTYY TYÖSSÄ : työntekijöiden kokema väkivalta lastenkodissa

Abstract

Itälinna, Niina. Kun henkilökohtaisen koskemattomuuden raja ylittyy työssä – Työntekijän kokema väkivalta lastenkodissa. Helsinki, syksy 2015, 80 s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata työntekijöiden kokemuksia kohtaamastaan työväkivallasta lastenkodissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia lastenkodin työntekijöiden näkökulmia ja ajatuksia väkivaltatilanteista, joiden avulla työyhteisö voisi kehittää väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyä, väkivaltatilanteissa käytettyjä toimintamalleja sekä väkivaltaa kokeneen työntekijän tukimuotoja toimivammiksi. Tutkimuksen taustalla oli teoriasta esiintyneet teemat, jotka liittyivät väkivallan ilmenemiseen, ennaltaehkäisyyn, toimintamalleihin, vaikutukseen ja jälkikäsittelyyn.

Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin kolmella ryhmähaastattelulla teemahaastattelurunkoa apuna käyttäen. Haastateltavia oli yhteensä yhdeksän, ja he kaikki olivat Helsingin kaupungin ylläpitämän Naulakallion lastenkodin pitkäaikaisosastojen vakituista henkilökuntaa tai määräaikaisia työntekijöitä pitkässä sijaisuudessa. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Teemoiksi tulivat väkivalta ilmiönä lastenkodissa, väkivallan laukaisevat tekijät, väkivallan ennaltaehkäisy, toimiminen väkivaltatilanteessa, väkivallan jälkeen saatava apu sekä kehittämiskohteet.

Tuloksista ilmeni, että työntekijöiden kokema väkivalta lastenkodissa on moninaista. Pääasiassa väkivalta oli henkistä, mutta joissakin tapauksissa se kärjistyy fyysiseksi väkivallaksi. Väkivalta oli ajoittain jopa päivittäistä, ja sen vaikutukset näkyivät negatiivisesti työssäjaksamisessa. Väkivalta herätti työntekijöissä pelkoa ja ahdistusta.

Väkivallan laukaisevina tekijöinä pidettiin työntekijän toimintaa ja ammatillisuutta, nuorten taustaa ja toimintaa sekä ulkopäin ohjattuja tekijöitä. Erityisesti rajoitustoimenpiteiden nähtiin aiheuttavan nuoressa väkivaltaista käytöstä. Väkivallan ennaltaehkäisyn keinoina työntekijät pitivät tuttuutta työntekijän ja nuoren välillä, MAPA-koulutusta (Management of Actual or Potentional Aggression), työpaikan turvallisuusohjeita, työparityöskentelyä sekä hälytysjärjestelmää. Vastaavasti väkivaltatilanteessa toimimisessa huomioitavaa oli, että jokaiselle työntekijälle oli kehittynyt oma selkeä toimintamalli, paikallaolevat henkilöt pyrittiin turvaamaan, toiminta oli rauhallista ja niissä oli vahva tilannejohtaminen läsnä. Tärkeimpinä apukeinoina väkivaltatilanteen jälkeen pidettiin jälkipuintia paikallaolleiden kanssa, lähiesimiehen tukea, työpsykologin tapaamista, kuulluksi tulemista, kollegoiden tukea sekä virallisten ilmoitusten tekoa. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan työturvallisuuteen tulee kiinnittää enemmän huomiota ja työtä tulee kehittää panostaen erityisesti väkivallan ennaltaehkäisyyn. Asiasanat: väkivalta, ennaltaehkäisy, lastenkodit, työpaikkaväkivalta, työturvallisuus, lastensuojelu

Itälinna, Niina When the limit of personal inviolability is exceeded – Staff’s experiences of workplace violence in a child caring institution. 80 p., 4 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Autumn 2015.

Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services.

The purpose of this study was to describe the workplace violence experiences that the staff of the child caring institution were facing. The aim of this thesis was to explore the professionals’ and thoughts of workplace violence in the child welfare field. These ideas can be used by the work community when developing their working conditions.

This thesis was a qualitative study. The material was collected with three group interviews using a theme-centered interview frame. A total of nine interviewees were used in the study and they were all workers of the child caring institution Naulakallio, which is run by the city of Helsinki. The material was analyzed by themes. The used themes included the violence as a phenomenon in a children’s home, prevention of workplace violence, functioning in a violent situation, support after workplace violence and possible development targets.

The study results showed that employees had experienced various kind of workplace violence. The workplace violence was generally psychological abuse, but sometimes the situation escalated in physical violence. Occasionally, the violence took place almost daily and it had a negative effect on the staff. The workplace violence was experienced as fear and signs of distress.

The things that defuse the violence were the employee’s behavior and professionalism, the youngster’s background and activities as well as the organized factors from outside. Especially the restrictive actions were seen causing violent behavior in youngsters. As ways of preventing violence, it was important to the employees that they knew the youngsters, the MAPA programme (Management of Actual or Potentional Aggression), the workplace safety instructions, their work in pairs and the alarm system. Consistently, when operating in a violent situation it was considered important that the employees acted to the best of their own ability, protected those who were in the same situation, stayed calm and that there was strong situational leadership present. The employees thought that the best support and assistance after a violent situation were debriefing with co-witnesses, the immediate superior’s and colleagues’ support, a conversation with a psychologist, the possibility to be heard and make official statements. According to this study’s conclusion, work safety needs to be taken more attentively into consideration and the work should be developed by investing especially to the prevention of violence.