Euroopan unionin urheilupolitiikka eurooppalaisen urheilun mallin näkökulmasta
Häkli, Tuomas (2023)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-725-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-725-2
Tiivistelmä
Selvityksessä tarkastellaan Euroopan unionin (EU) urheilupolitiikkaa eurooppalaisen urheilun mallin näkökulmasta. Tarkastelussa keskitytään siihen, millainen on eurooppalaisen urheilun mallin tila, ja millainen rooli mallille annetaan EU:n urheilupolitiikassa. Eurooppalaisen urheilun mallissa urheilu organisoituu lajiliittojen johtaman pyramidimallin hierarkkiseen rakenteeseen, jonka ytimessä ovat vapaaehtoispohjalta toimivat paikalliset urheiluseurat. Selvityksen tarkoituksena on laajentaa ymmärrystä siitä, millainen on perinteisen kattojärjestöperustaisen urheilujärjestelmän tulevaisuus Euroopassa, ja millainen rooli EU:lla on tässä kokonaisuudessa. Urheilun rakenteita haastavat etenkin kasvava kaupallistuminen ja perinteisen organisaatiorakenteen ulkopuolinen urheilutoiminta. Selvitys perustuu aiheesta tehtyyn tutkimuskirjallisuuteen ja EU:n urheilupoliittisiin dokumentteihin.
EU:n urheilupolitiikka on laajentunut systemaattisesti etenkin 1990-luvun jälkipuoliskolta eteen-päin. Virallisen urheilun alan toimivallan EU on saavuttanut vuonna 2009 voimaan astuneen Lissabonin sopimuksen myötä. Eurooppalaisen urheilun mallilla on ollut alusta asti keskeinen rooli EU:n urheilupolitiikassa. Mallin näkyvyys EU:n urheilupolitiikassa on kuitenkin vähentynyt 2010-luvulle tultaessa. Viime vuosina mallin tukeminen ja edistäminen on nostettu jälleen selkeäksi osaksi EU:n urheilupoliittista strategiaa. EU vaikuttaa malliin oikeudellisen sääntelyn, urheilun rahoittamisen, urheilukenttään suunnatun yhteistyön ja muodollisen suosittelupolitiikan avuilla.
Selvityksen perusteella eurooppalaisen urheilun malli soveltuu parhaiten kilpaurheilun organisoinnin rakenteeksi. Malliin liittyy kuitenkin lukuisia ongelmia myös kilpaurheilun organisoinnin näkö-kulmasta. Pyramidimallin järjestelmä ei tunnista riittävän hyvin perinteisen organisaatiorakenteen ulkopuolista urheilutoimintaa. Myös mallin elinvoimaisuudelle olennainen ruohonjuuritason vapaaehtoistoiminta uhkaa vähentyä. Lisäksi mallin toiminnan kannalta tärkeä urheilun autonomia suhteessa julkiseen ja yksityiseen sektoriin heikkenee. Etenkin kiihtyvä kaupallistuminen muokkaa urheilun perinteisiä valtasuhteita. Eurooppalaisen urheilun malliin liittyvä voittoa tavoittelematon aatteellisuus korvautuu taloudellisen voiton tavoittelun logiikalla. Tämä vaikuttaa urheilun rakenteisiin heikentämällä amatööri- ja ammattitason urheilun välistä yhteyttä.
Eurooppalaisen urheilun organisoitumisen historiallisiin perinteisiin nojaava malli näyttäytyy ongelmallisena EU:n pääosin arvolähtöiseen urheilupolitiikkaan peilattuna. EU pyrkii urheilupolitii-kassaan edistämään urheilujärjestöjen päätöksenteon edustavuutta ja tunnistamaan urheilukentän toiminnan moninaisuuden. Eurooppalaisen urheilun mallin epädemokraattiseksi kritisoitu johtamismalli ja kapea ymmärrys urheilukentän toiminnan muodoista on näihin tavoitteisiin nähden ristiriitainen.
EU:n urheilupolitiikka on laajentunut systemaattisesti etenkin 1990-luvun jälkipuoliskolta eteen-päin. Virallisen urheilun alan toimivallan EU on saavuttanut vuonna 2009 voimaan astuneen Lissabonin sopimuksen myötä. Eurooppalaisen urheilun mallilla on ollut alusta asti keskeinen rooli EU:n urheilupolitiikassa. Mallin näkyvyys EU:n urheilupolitiikassa on kuitenkin vähentynyt 2010-luvulle tultaessa. Viime vuosina mallin tukeminen ja edistäminen on nostettu jälleen selkeäksi osaksi EU:n urheilupoliittista strategiaa. EU vaikuttaa malliin oikeudellisen sääntelyn, urheilun rahoittamisen, urheilukenttään suunnatun yhteistyön ja muodollisen suosittelupolitiikan avuilla.
Selvityksen perusteella eurooppalaisen urheilun malli soveltuu parhaiten kilpaurheilun organisoinnin rakenteeksi. Malliin liittyy kuitenkin lukuisia ongelmia myös kilpaurheilun organisoinnin näkö-kulmasta. Pyramidimallin järjestelmä ei tunnista riittävän hyvin perinteisen organisaatiorakenteen ulkopuolista urheilutoimintaa. Myös mallin elinvoimaisuudelle olennainen ruohonjuuritason vapaaehtoistoiminta uhkaa vähentyä. Lisäksi mallin toiminnan kannalta tärkeä urheilun autonomia suhteessa julkiseen ja yksityiseen sektoriin heikkenee. Etenkin kiihtyvä kaupallistuminen muokkaa urheilun perinteisiä valtasuhteita. Eurooppalaisen urheilun malliin liittyvä voittoa tavoittelematon aatteellisuus korvautuu taloudellisen voiton tavoittelun logiikalla. Tämä vaikuttaa urheilun rakenteisiin heikentämällä amatööri- ja ammattitason urheilun välistä yhteyttä.
Eurooppalaisen urheilun organisoitumisen historiallisiin perinteisiin nojaava malli näyttäytyy ongelmallisena EU:n pääosin arvolähtöiseen urheilupolitiikkaan peilattuna. EU pyrkii urheilupolitii-kassaan edistämään urheilujärjestöjen päätöksenteon edustavuutta ja tunnistamaan urheilukentän toiminnan moninaisuuden. Eurooppalaisen urheilun mallin epädemokraattiseksi kritisoitu johtamismalli ja kapea ymmärrys urheilukentän toiminnan muodoista on näihin tavoitteisiin nähden ristiriitainen.