Lähestymiskiellot Suomessa vuosina 2005-2024
Rajanen, Teemu (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505089933
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202505089933
Tiivistelmä
Lähisuhdeväkivalta on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma ympäri maailmaa, myös Suomessa. Suomessa lähestymiskielto toimii ensisijaisena keinona puuttua lähisuhdeväkivaltaan sekä lähi-suhdeväkivallan uhrien suojelemisessa väkivallalta ja häirinnältä. Lähestymiskielto tarkoittaa, ettei kieltoon määrätty henkilö saa yrittää tavata, lähestyä tai ottaa yhteyttä kiellolla suojattuun henkilöön.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lähestymiskieltojen määrää Suomessa vuosina 2005–2024. Tarkastelen tutkimuksessa myös lähisuhdeväkivallan yleisyyttä samalla aikavälillä, selvittääkseni onko lähestymiskieltoihin liittyvässä rikollisuudessa tapahtunut muutoksia. Pyrin lisäksi löytämään mahdollisia syitä, jotka selittäisivät lähestymiskieltojen määrien muutoksia. Lähestymiskieltojen määrien kehitys on tärkeä mittari, jonka avulla voidaan tehdä päätelmiä myös lähestymiskiellon tehokkuudesta puuttumiskeinona lähisuhdeväkivaltaan. Lähisuhdeväkivallan lisäksi käsittelen myös lähestymiskiellon rikkomisien sekä vainoamisen lukumääriä tilastoiden pohjalta, sillä myös ne tarjoavat tietoa lähestymiskieltojen tarpeesta ja tehokkuudesta.
Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena ja tilastotutkimuksena. Tilastona tässä tutkimuksessa on hyödynnetty tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilastoa, joka on saatavilla avoimista lähteistä tilastokeskuksen verkkosivulta. Tilastot osoittivat, että lähestymis-kieltojen määrä on laskenut vuodesta 2012 lähtien aina vuoteen 2023 saakka. Vuonna 2024 lähestymiskieltojen määrä nousi kuitenkin selvästi edellisvuosiin verrattuna. Viranomaisen tietoon tullut lähisuhdeväkivalta on sen sijaan ollut vastoin lähestymiskieltojen määrää loivassa nousussa jo useiden vuosien ajan, joten sen ei voida katsoa selittävän lähestymiskieltojen määrien muutoksia. Myös vainoamisten määrä on noussut vuodesta 2014 lähtien, sen tultua rangaistavaksi rikokseksi. Lähestymiskieltojen lukumäärien muutoksiin on mahdollisesti vaikuttanut lakimuutokset, joita on asetettu lähestymiskieltolain kehittämiseksi.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lähestymiskieltojen määrää Suomessa vuosina 2005–2024. Tarkastelen tutkimuksessa myös lähisuhdeväkivallan yleisyyttä samalla aikavälillä, selvittääkseni onko lähestymiskieltoihin liittyvässä rikollisuudessa tapahtunut muutoksia. Pyrin lisäksi löytämään mahdollisia syitä, jotka selittäisivät lähestymiskieltojen määrien muutoksia. Lähestymiskieltojen määrien kehitys on tärkeä mittari, jonka avulla voidaan tehdä päätelmiä myös lähestymiskiellon tehokkuudesta puuttumiskeinona lähisuhdeväkivaltaan. Lähisuhdeväkivallan lisäksi käsittelen myös lähestymiskiellon rikkomisien sekä vainoamisen lukumääriä tilastoiden pohjalta, sillä myös ne tarjoavat tietoa lähestymiskieltojen tarpeesta ja tehokkuudesta.
Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena ja tilastotutkimuksena. Tilastona tässä tutkimuksessa on hyödynnetty tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilastoa, joka on saatavilla avoimista lähteistä tilastokeskuksen verkkosivulta. Tilastot osoittivat, että lähestymis-kieltojen määrä on laskenut vuodesta 2012 lähtien aina vuoteen 2023 saakka. Vuonna 2024 lähestymiskieltojen määrä nousi kuitenkin selvästi edellisvuosiin verrattuna. Viranomaisen tietoon tullut lähisuhdeväkivalta on sen sijaan ollut vastoin lähestymiskieltojen määrää loivassa nousussa jo useiden vuosien ajan, joten sen ei voida katsoa selittävän lähestymiskieltojen määrien muutoksia. Myös vainoamisten määrä on noussut vuodesta 2014 lähtien, sen tultua rangaistavaksi rikokseksi. Lähestymiskieltojen lukumäärien muutoksiin on mahdollisesti vaikuttanut lakimuutokset, joita on asetettu lähestymiskieltolain kehittämiseksi.