Uusi rakentamislaki ja tekoäly
Johansson, Ville (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051311355
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051311355
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin, kuinka tekoälyä voi käyttää apuna rakentamislain tulkinnassa sekä soveltamisessa. Työssä vertailtiin vanhaa rakennuslakia, uutta rakentamislakia sekä ilmastoasetusta.
Uuden rakentamislain keskeisimpiä uudistuksia ovat tiukemmat ympäristövaatimukset. Ilmastoselvitys sisältää vaatimuksia laskentamenetelmistä sekä hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen arvioinnista. Laki korostaa digitaalisten työkalujen käyttöönottoa. IFC-mallit, digikaksoset sekä koneluettavat selvitykset ja suunnitelmat ovat merkityksellisiä rakennusprojektien tiedonhallinnassa ja viranomaistyössä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin sisältöanalyysiä ja kehittyneitä promptausmenetelmiä. Kokeellisesti selvitettiin tekoälyn mahdollisuuksia vastata rakentamislain soveltamiseen liittyviin kysymyksiin. Tulokset osoittavat, että vaikka tekoäly antaa hyviä vastauksia, niissä on mahdollisuuksia virheellisille tulkinnoille ja hallusinaatioille. Tämän vuoksi tekoälyn antamat vastaukset tulee tarkastuttaa asiantuntijoilla sekä käyttää iteratiivisia menetelmiä virheiden havaitsemiseen ja hallintaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tekoälyn ja laintulkinnan synergialla voidaan tehostaa rakennusalan prosesseja, parantaa tiedonhallintaa sekä edistää kestävää rakentamista. Tekoäly on toistaiseksi työkalu ja avustava toiminto, jota voi käyttää järkevästi työn tehostamiseen, mutta juridiset kysymykset tulee aina tarkastaa asiantuntijoilta ja virallisista lähteistä virhetulkintojen välttämiseksi.
Uuden rakentamislain keskeisimpiä uudistuksia ovat tiukemmat ympäristövaatimukset. Ilmastoselvitys sisältää vaatimuksia laskentamenetelmistä sekä hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen arvioinnista. Laki korostaa digitaalisten työkalujen käyttöönottoa. IFC-mallit, digikaksoset sekä koneluettavat selvitykset ja suunnitelmat ovat merkityksellisiä rakennusprojektien tiedonhallinnassa ja viranomaistyössä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin sisältöanalyysiä ja kehittyneitä promptausmenetelmiä. Kokeellisesti selvitettiin tekoälyn mahdollisuuksia vastata rakentamislain soveltamiseen liittyviin kysymyksiin. Tulokset osoittavat, että vaikka tekoäly antaa hyviä vastauksia, niissä on mahdollisuuksia virheellisille tulkinnoille ja hallusinaatioille. Tämän vuoksi tekoälyn antamat vastaukset tulee tarkastuttaa asiantuntijoilla sekä käyttää iteratiivisia menetelmiä virheiden havaitsemiseen ja hallintaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tekoälyn ja laintulkinnan synergialla voidaan tehostaa rakennusalan prosesseja, parantaa tiedonhallintaa sekä edistää kestävää rakentamista. Tekoäly on toistaiseksi työkalu ja avustava toiminto, jota voi käyttää järkevästi työn tehostamiseen, mutta juridiset kysymykset tulee aina tarkastaa asiantuntijoilta ja virallisista lähteistä virhetulkintojen välttämiseksi.