Restoratiivinen sovittelu alakoulussa
Järvelä, Arttu; Pykäläinen, Toni (2025)
Järvelä, Arttu
Pykäläinen, Toni
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051311462
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051311462
Tiivistelmä
Suomessa alle 15-vuotiaiden tekemät väkivaltarikokset ovat raaistuneet ja lisääntyneet määrässään viime vuosina. Pääministeri Orpon hallitus on julkaissut toimenpideohjelman nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisemiseksi, mutta mitä keinoja käytetään, kun vahinko ja seuraamukset ovat jo tapahtuneet? Alakoulussa oppilaiden välisten riitojen, väkivallan ja vahingontekojen selvittämisessä hyödynnetään restoratiivista sovittelua. Rikollisuuden ennaltaehkäisy tulee aloittaa varhain ja yksi ympäristö tälle on perusopetus. Opinnäytetyössä tarkasteltiin restoratiivisen sovittelun käyttöä helsinkiläisessä alakoulussa sekä sen yhteyttä yhteisöllisyyteen.
Restoratiivisen sovittelun käyttöä tarkasteltiin alakoulun henkilökunnan näkökulmasta. Aineistonkeruumenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Opinnäytetyössä seurattiin laadullisen tutkimuksen periaatteita. Aineistonkeruuta sekä aineiston purkamista johtivat kaksi tutkimuskysymystä, joissa kysyttiin, kuinka haastateltavat käyttävät restoratiivista sovittelua ja millä tavoin se näkyy alakoulun yhteisöllisyydessä.
Aineiston teemoittelussa esiin nousi sekä positiivista että kriittistä kerrontaa restoratiivisen sovittelun käytännöstä. Koulutus restoratiiviseen ohjelmaan koettiin hyödylliseksi ja ajattelutapaa muuttavaksi. Sovittelusta on myös vakiintunut toimivaksi koettu menetelmä opetustyön oheen. Ajankäyttö, käytännön järjestelyt sekä oppilaiden kyky sanoittaa koettiin puutteellisina tai haastavina ajoittain. Sovittelun ei koettu soveltuvan jokaiseen konfliktiin, kuten pitkäkestoiseen kiusaamiseen, mutta tästä huolimatta kuulluksi tuleminen nähtiin merkitykselliseksi.
Restoratiivinen sovittelu osana perusopetusta edesauttaa yhteisöllisyyttä. Sovittelun myötä eheytyvät ihmissuhteet auttavat osapuolia palaamaan osaksi yhteisöään. Kuulluksi tuleminen ja sanoittaminen sovittelussa auttaa oppilaita tarkastelemaan omaa toimintaansa, ja näin ollen ennaltaehkäisee tulevia ristiriitoja. Opinnäytetyön tulokset osoittavat restoratiivista sovittelua merkitykselliseksi osaksi perusopetustyötä sekä osaksi konfliktien ennaltaehkäisyä. Tuloksilla perustellaan perusopetuksen henkilöstön kouluttamista restoratiiviseen sovitteluun, sekä ehdotetaan jatkotutkimusta sovittelun resursoinnista alakoulussa.
Restoratiivisen sovittelun käyttöä tarkasteltiin alakoulun henkilökunnan näkökulmasta. Aineistonkeruumenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Opinnäytetyössä seurattiin laadullisen tutkimuksen periaatteita. Aineistonkeruuta sekä aineiston purkamista johtivat kaksi tutkimuskysymystä, joissa kysyttiin, kuinka haastateltavat käyttävät restoratiivista sovittelua ja millä tavoin se näkyy alakoulun yhteisöllisyydessä.
Aineiston teemoittelussa esiin nousi sekä positiivista että kriittistä kerrontaa restoratiivisen sovittelun käytännöstä. Koulutus restoratiiviseen ohjelmaan koettiin hyödylliseksi ja ajattelutapaa muuttavaksi. Sovittelusta on myös vakiintunut toimivaksi koettu menetelmä opetustyön oheen. Ajankäyttö, käytännön järjestelyt sekä oppilaiden kyky sanoittaa koettiin puutteellisina tai haastavina ajoittain. Sovittelun ei koettu soveltuvan jokaiseen konfliktiin, kuten pitkäkestoiseen kiusaamiseen, mutta tästä huolimatta kuulluksi tuleminen nähtiin merkitykselliseksi.
Restoratiivinen sovittelu osana perusopetusta edesauttaa yhteisöllisyyttä. Sovittelun myötä eheytyvät ihmissuhteet auttavat osapuolia palaamaan osaksi yhteisöään. Kuulluksi tuleminen ja sanoittaminen sovittelussa auttaa oppilaita tarkastelemaan omaa toimintaansa, ja näin ollen ennaltaehkäisee tulevia ristiriitoja. Opinnäytetyön tulokset osoittavat restoratiivista sovittelua merkitykselliseksi osaksi perusopetustyötä sekä osaksi konfliktien ennaltaehkäisyä. Tuloksilla perustellaan perusopetuksen henkilöstön kouluttamista restoratiiviseen sovitteluun, sekä ehdotetaan jatkotutkimusta sovittelun resursoinnista alakoulussa.