Pienituloisen velanhoitostrategian valinta : Korkokulujen minimointi vai velkojen vyörytys
Turunen, Kaisa (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051411629
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051411629
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin, kuinka pienituloinen henkilö voi hoitaa velasta johtuvia velvoitteitaan, kun maksuvara on rajallinen. Vertailussa käytettiin minimilyhennystä, velkojen vyörytystä sekä korko ensin -strategiaa. Työ toteutettiin tapaustutkimuksena perehtyen kahden narratiivisen velallisen, Matin ja Maijan, velkarakenteeseen.
Käytettyjen esimerkkihenkilöiden velkarakenne muodostettiin tarkoituksellisesti näennäisesti samanlaiseksi. Molempien 5 000 euron arvoinen velkarakenne koottiin yleisistä velkamuodoista eli luottokortista, vakuudettomasta lainasta sekä erämaksusopimuksista. Matilla erillisiä velkoja oli yhteensä kolme, Maijalla puolestaan kahdeksan. Minimilyhennysten vaatima kuukausirasite pyrittiin myös saamaan mahdollisimman samantasoiseksi vertailua aloitettaessa. Tämän todellisiin luottosopimuksiin pohjautuvan rakenteen avulla laskettiin, kuinka paljon mikäkin strategia tulee lopulta esimerkkihenkilöille maksamaan ja miten kyseinen valinta vaikuttaa myös vaadittavaan maksuaikaan.
Tutkimuksessa tehtyjen laskelmien mukaan velanhoitostrategian valinnalla on merkitystä erityisesti silloin, kun maksuvara on pieni eikä ylimääräisiin lyhennyksiin välttämättä ole varaa. Samalla kuukausierällä on mahdollista saavuttaa hyvinkin erilaisia lopputulemia riippuen velkarakenteesta ja mak-sujen kohdistamisesta. Laskelmat osoittivat myös, että pelkkä kuukausierän kasvattaminen ei välttämättä riitä saavuttamaan kokonaisuudessaan parempaa lopputulosta. Samanaikaisesti tulee kiinnittää huomiota myös velanmaksun kohdentamiseen.
Käytettyjen esimerkkihenkilöiden velkarakenne muodostettiin tarkoituksellisesti näennäisesti samanlaiseksi. Molempien 5 000 euron arvoinen velkarakenne koottiin yleisistä velkamuodoista eli luottokortista, vakuudettomasta lainasta sekä erämaksusopimuksista. Matilla erillisiä velkoja oli yhteensä kolme, Maijalla puolestaan kahdeksan. Minimilyhennysten vaatima kuukausirasite pyrittiin myös saamaan mahdollisimman samantasoiseksi vertailua aloitettaessa. Tämän todellisiin luottosopimuksiin pohjautuvan rakenteen avulla laskettiin, kuinka paljon mikäkin strategia tulee lopulta esimerkkihenkilöille maksamaan ja miten kyseinen valinta vaikuttaa myös vaadittavaan maksuaikaan.
Tutkimuksessa tehtyjen laskelmien mukaan velanhoitostrategian valinnalla on merkitystä erityisesti silloin, kun maksuvara on pieni eikä ylimääräisiin lyhennyksiin välttämättä ole varaa. Samalla kuukausierällä on mahdollista saavuttaa hyvinkin erilaisia lopputulemia riippuen velkarakenteesta ja mak-sujen kohdistamisesta. Laskelmat osoittivat myös, että pelkkä kuukausierän kasvattaminen ei välttämättä riitä saavuttamaan kokonaisuudessaan parempaa lopputulosta. Samanaikaisesti tulee kiinnittää huomiota myös velanmaksun kohdentamiseen.