Erään kirjan tarina : kerronta valokuvia ja tekstiä yhdistävässä taidekirjassa
Nelimarkka, Hanna (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051411638
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051411638
Tiivistelmä
Tutkimuksellinen opinnäytetyöni on syntynyt tarpeesta ymmärtää taiteellisena opinnäytetyönä toteuttamani Vaikka aavistin -kirjani tarinan muodostumista. Kirjani käsittelee ystävän kuolemaa, ja siinä yhdistyvät oman ystäväni minulle lähettämät WhatsApp-viestit sekä minun tekemäni valokuvat ja runot. Kirjaa tehdessä haasteena oli löytää tasapaino kuvien ja tekstien välille niin, että kaksi näkökulmaa kertoo yhdessä, tasavertaisina, yhteisen tarinan.
Tutkimuksellisessa opinnäytetyössäni analysoin valokuvia ja tekstiä yhdistävän taidekirjan kerrontaa. Tekemäni havainnot nousevat kognitiivisen narratologian ja antiessentialistisen valokuvatutkimuksen viitekehyksistä. Yksittäisten kerronnan keinojen analysoimisen sijaan hedelmällisempää on lähestyä aihetta tutkimalla tarinan maailmaa, sen kertojaa, kuvan ja tekstin vuorovaikutusta, lukijan roolia tarinan rakentumisessa sekä valokuvan ajallisuutta.
Sovellan teoriaa oman teokseni lisäksi Nelli Palomäen ja Olavi Uusivirran teokseen Kerran (2022) sekä Tekla Inarin kirjaan Siniset vuodet (2017). Vaikka referenssiteosten lähestymistapa kerrontaan on varsin erilainen, molemmissa kuvat ja tekstit ovat keskenään vuorovaikutuksessa niin, että kokonaisuudesta syntyy yksi tarina.
Työni viimeisessä luvussa paneudun oman Vaikka aavistin -kirjani tarinaan. Vaikka kirjani ei ole fiktiivinen teos, käsittelen sitä työssäni ikään kuin se sitä olisi. Syitä tähän on kolme: oma taiteilijuuteni, kirjan syntyprosessi sekä ajatus siitä, että kuvien analysointi sanojen tavoin voi tuoda niistä esiin jotakin uutta.
Tutkimuksellisessa opinnäytetyössäni analysoin valokuvia ja tekstiä yhdistävän taidekirjan kerrontaa. Tekemäni havainnot nousevat kognitiivisen narratologian ja antiessentialistisen valokuvatutkimuksen viitekehyksistä. Yksittäisten kerronnan keinojen analysoimisen sijaan hedelmällisempää on lähestyä aihetta tutkimalla tarinan maailmaa, sen kertojaa, kuvan ja tekstin vuorovaikutusta, lukijan roolia tarinan rakentumisessa sekä valokuvan ajallisuutta.
Sovellan teoriaa oman teokseni lisäksi Nelli Palomäen ja Olavi Uusivirran teokseen Kerran (2022) sekä Tekla Inarin kirjaan Siniset vuodet (2017). Vaikka referenssiteosten lähestymistapa kerrontaan on varsin erilainen, molemmissa kuvat ja tekstit ovat keskenään vuorovaikutuksessa niin, että kokonaisuudesta syntyy yksi tarina.
Työni viimeisessä luvussa paneudun oman Vaikka aavistin -kirjani tarinaan. Vaikka kirjani ei ole fiktiivinen teos, käsittelen sitä työssäni ikään kuin se sitä olisi. Syitä tähän on kolme: oma taiteilijuuteni, kirjan syntyprosessi sekä ajatus siitä, että kuvien analysointi sanojen tavoin voi tuoda niistä esiin jotakin uutta.