Alueellisen näkyvyyden yhteiskehittäminen: kaupunki palveluna

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, onko aluekehittämisen toimijoilla – kuten kyläyhdistyksillä, korkeakouluilla ja aluehallinnolla – yhteisiä strategisia tavoitteita, millaista yhteistyötä he tekevät ja kuinka kunkin toimijan tavoitteet vastaavat asukkaiden tarpeisiin erityisesti palveluiden näkyvyyden parantamisessa. Lisäksi tarkasteltiin, miten mobiiliprototyyppiä voitaisiin hyödyntää osallistavana työkaluna aluekehittäjien ja asukkaiden välisessä vuorovaikutuksessa, erityisesti asukkaiden tarpeiden ymmärtämisessä ja yhteisten ratkaisujen visualisoinnissa.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin palvelumuotoilun menetelmiä sekä BIKVA-mallia, osallistavaa arviointimenetelmää, jossa palautetta kerättiin eri sidosryhmätasoilta alkaen palveluiden käyttäjistä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja puolistrukturoiduilla kyselyillä. Tutkimus keskittyi asukkaiden näkemyksiin alueellisten palveluiden näkyvyyden parantamisesta sekä aluekehittämisen toimijoiden näkemyksiin yhteistyön haasteista ja mahdollisuuksista.

Tulokset osoittivat, että aluekehitystä tehdään edelleen melko perinteisesti ylhäältä alaspäin ohjattuna prosessina hallituksen aluekehitysohjelman mukaisesti, eikä asukkaiden ääni nykyisessä mallissa kuulu riittävästi. Asukkaiden osallistumismahdollisuudet ovat rajalliset, ja ne liittyvät lähinnä yhdistystoimintaan sekä korkeakoulujen ja yritysten väliseen yhteistyöhön. Korkeakoulut toimivat merkittävinä linkkinä yksityisten ja julkisten aluekehitystoimijoiden välillä. Vaikka innovaatioekosysteemiä tukevia rakenteita on olemassa, ne eivät täysin tue toimintamallia, jossa yksityiset ja julkiset toimijat voisivat toimia sujuvasti yhdessä. Innovaatioekosysteemiä tukeva hallintomalli joko puuttuu tai sen toimintalogiikka ei ole toimijoille selkeä. Tämä hidastaa jatkuvan yhteistyön muodostumista tavalla, joka tekisi yhteiset tavoitteet näkyvimmiksi ja mahdollistaisi aidon yhteiskehittämisen sekä alueellisen elinvoiman kasvun julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoiminnan kautta.

Tutkimuksessa havaittiin, että tavoitteiden visualisointi, yhteiskehittäminen ja toimijoiden roolien selkeyttäminen voivat edistää aluekehittämistä. Näillä toimintatavoilla voidaan ohjata kehittämistä kohti verkostomaisempaa ja osallistavampaa mallia, joka mahdollistaisi paitsi tavoitteellisemman yhteistyön, mutta myös paremman asukkaiden ja kolmannen sektorin tarpeiden huomioimisen.

The aim of this thesis was to explore whether regional development actors, such as village associations, higher education institutions, and regional government, have shared strategic goals, the nature of their collaboration, and how each stakeholder’s goals address residents’ needs related to improving the visibility of services. Additionally, the study examined how a mobile prototype could be used as a participatory tool to facilitate interaction between regional development actors and residents, particularly in understanding residents’ needs and visualizing collaborative solutions.

The thesis was conducted as a qualitative study, utilizing service design methods and the BIKVA model, a participatory evaluation method that gathers feedback from multiple stakeholder levels, starting from service users. Focused interviews and semi-structured surveys were used to collect data. The study focused on residents’ needs in improving the visibility of regional services and on the perspectives of regional development actors regarding the challenges and opportunities for collaboration.

The results indicated that regional development is still largely carried out as a top-down process based on the government’s regional development programs, leaving residents’ voices insufficiently heard. Residents are not comprehensively involved in development processes and their participation is mainly possible through association activities or cooperation between companies and universities. Higher education institutions act as significant links between private and public regional development actors. Some structures supporting innovation ecosystems exist, but they do not fully support a model in which private and public actors can collaborate seamlessly. A governance model supporting the innovation ecosystem is either lacking, or its operational logic is unclear to all actors. This slows the formation of ongoing collaboration that would clarify shared goals and enable co-development. It also hinders regional vitality and shared objectives through public–private cooperation.

The study found that visualizing goals, engaging in co-development, and clarifying roles among actors could significantly enhance regional development. These practices may guide regional development toward a more networked and inclusive model, aligned with innovation ecosystem principles, enabling not only more goal-oriented collaboration but also better inclusion of residents and third-sector actors in the region’s development.