Migreeni ja työelämä: kuvaileva kirjallisuuskatsaus migreeniä sairastavan työkyvyn haasteista ja tuen mahdollisuuksista työpaikalla
Kotilainen, Annukka (2025)
Kotilainen, Annukka
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025102326321
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025102326321
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella migreenin vaikutuksia työkykyyn ja elämänlaatuun sekä selvittää keinoja työssä selviytymisen tueksi. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aineisto haettiin Cinahl Ultimate, ProQuest, Sage Journals ja Pubmed -tietokannoista. Aineistoksi valittiin viisi englanninkielistä tutkimusartikkelia, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin, millaisia vaikutuksia migreenillä on työkykyyn ja elämänlaatuun. Migreenillä todettiin olevan useita fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja kognitiivisia vaikutuksia. Migreenin tyypillisimpien fyysisten oireiden, kuten päänsäryn, pahoinvoinnin ja oksentelun lisäksi migreeniä sairastavat raportoivat väsymyksestä, energian puutteesta ja valonarkuudesta. Psyykkisistä vaikutuksista esille nousi masennus, ahdistus, stressi sekä pelko uusista migreenikohtauksista. Sosiaalisina vaikutuksina kuvattiin stigman kokemuksia sekä ymmärtämättömyyttä sairautta kohtaan. Kognitiivista oireista migreeniä sairastavat nostivat esille erityisesti keskittymisvaikeuden.
Toisena tutkimuskysymyksenä selvitettiin, minkälaisilla tukitoimilla migreeniä sairastavan työssä selviytymistä voidaan tukea. Tukitoimet jakautuivat kolmeen ryhmään: työn mukauttamisen keinot, sosiaalinen tuki sekä ammattilaisten tuki. Työn mukauttamisen keinoista migreeniä sairastavat kokivat hyötyvänsä joustavista työjärjestelyistä työtehtäviin, työtapoihin ja työaikoihin liittyen. Myös etätyön tekemisen mahdollisuus koettiin tärkeäksi. Sosiaalinen tuki näyttäytyi esihenkilöiden taholta joustavuutena työn mukauttamisessa sekä hyvän ilmapiirin luomisena työpaikalle. Kollegoiden taholta sosiaalinen tuki näkyi ymmärryksenä sairautta ja sen vaikutuksia kohtaan. Ammattilaisten tuki merkitsi migreeniä sairastavalle pääsyn tarpeenmukaiseen hoitoon ja kuntoutukseen sekä työpaikkakoulutusta liittyen migreeniin. Migreenitietoutta olisi tärkeä jakaa myös muulle työyhteisölle, sillä sen avulla ymmärrys sairaudesta ja sen vaikutuksista lisääntyisi sekä migreeniin liittyvää stigmaa saataisiin vähennettyä.
Migreenin hallinnan parantamiseksi voidaan työpaikoilla tehdä paljonkin. Mikäli työpaikan tukikeinot eivät kuitenkaan riitä, voi kuntoutukseen hakeutuminen antaa suunnan kohti parempaa. Vaikka migreeniin ei ole olemassa täsmäkuntoutusta, on olemassa erilaisia kuntoutusvaihtoehtoja, joista migreeniä sairastava voi hyötyä.
Ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin, millaisia vaikutuksia migreenillä on työkykyyn ja elämänlaatuun. Migreenillä todettiin olevan useita fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja kognitiivisia vaikutuksia. Migreenin tyypillisimpien fyysisten oireiden, kuten päänsäryn, pahoinvoinnin ja oksentelun lisäksi migreeniä sairastavat raportoivat väsymyksestä, energian puutteesta ja valonarkuudesta. Psyykkisistä vaikutuksista esille nousi masennus, ahdistus, stressi sekä pelko uusista migreenikohtauksista. Sosiaalisina vaikutuksina kuvattiin stigman kokemuksia sekä ymmärtämättömyyttä sairautta kohtaan. Kognitiivista oireista migreeniä sairastavat nostivat esille erityisesti keskittymisvaikeuden.
Toisena tutkimuskysymyksenä selvitettiin, minkälaisilla tukitoimilla migreeniä sairastavan työssä selviytymistä voidaan tukea. Tukitoimet jakautuivat kolmeen ryhmään: työn mukauttamisen keinot, sosiaalinen tuki sekä ammattilaisten tuki. Työn mukauttamisen keinoista migreeniä sairastavat kokivat hyötyvänsä joustavista työjärjestelyistä työtehtäviin, työtapoihin ja työaikoihin liittyen. Myös etätyön tekemisen mahdollisuus koettiin tärkeäksi. Sosiaalinen tuki näyttäytyi esihenkilöiden taholta joustavuutena työn mukauttamisessa sekä hyvän ilmapiirin luomisena työpaikalle. Kollegoiden taholta sosiaalinen tuki näkyi ymmärryksenä sairautta ja sen vaikutuksia kohtaan. Ammattilaisten tuki merkitsi migreeniä sairastavalle pääsyn tarpeenmukaiseen hoitoon ja kuntoutukseen sekä työpaikkakoulutusta liittyen migreeniin. Migreenitietoutta olisi tärkeä jakaa myös muulle työyhteisölle, sillä sen avulla ymmärrys sairaudesta ja sen vaikutuksista lisääntyisi sekä migreeniin liittyvää stigmaa saataisiin vähennettyä.
Migreenin hallinnan parantamiseksi voidaan työpaikoilla tehdä paljonkin. Mikäli työpaikan tukikeinot eivät kuitenkaan riitä, voi kuntoutukseen hakeutuminen antaa suunnan kohti parempaa. Vaikka migreeniin ei ole olemassa täsmäkuntoutusta, on olemassa erilaisia kuntoutusvaihtoehtoja, joista migreeniä sairastava voi hyötyä.
