IKÄIHMISTEN OLOHUONE -TOIMINTA IKÄÄNTYNEIDEN ARJEN HYVINVOINTIA EDISTÄMÄSSÄ : Kotona asuvien oululaisten kokemuksia toiminnasta

Abstract

Eliniän pitenemisen myötä ja ikääntyneiden määrän lisääntyessä tarvitaan ikääntyneille uudenlaisia toimintakeinoja arjen hyvinvoinnin edistämiseksi ja kotona asumisen tueksi. Ikäihmisten olohuone -toiminta on yksi Vanhustyön keskusliiton koordinoimista Eloisa ikä -ohjelman hankkeista. Toimintaa järjestää Oulun Eläkkeensaajat ry. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä heidän kanssaan. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla oululaisten kotona asuvien ikääntyneiden kokemuksia Ikäihmisten olohuone -toiminnasta. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa osallistujien kokemuksista Eloisa ikä -ohjelmaan ja hyödyntää tietoa Ikäihmisten olohuone -toiminnan kehittämisessä osallistujien tarpeista lähtien. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Tutkimukseen osallistui yhdeksän (9) yli 70-vuotiasta Ikäihmisten olohuone -toimintaan osallistuvaa henkilöä. Haastateltavissa oli sekä naisia että miehiä. Perhesuhteiltaan he olivat naimattomia, naimisissa olevia ja leskiä. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Opinnäytetyön tietoperustassa käsitellään ikääntyneen arjen hyvinvointia, hyvinvoinnin edistämistä sekä toimijuutta, toimintakykyä ja osallisuutta arjen hyvinvoinnin osa-alueina. Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että Ikäihmisten olohuone -toiminta on merkittävä ikääntyneen arjen hyvinvoinnin edistäjä ja kotona asumisen tuki. Tutkimustulos koostuu ikääntyneiden osallisuuden, toimijuuden ja toimintakyvyn ja hyvän paikan kokemuksista sekä heidän kehittämisehdotuksistaan Ikäihmisten olohuone -toimintaan. Toimintaan osallistuneet kokivat toiminnan yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoisuutta tukevana ja vertaistukea tarjoavana. Ikääntyneet kokivat toiminnan lisänneen heidän fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyään. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä Ikäihmisten olohuone -toiminta näyttäytyy tämän aineiston mukaan erityisen merkityksellisenä sen vuoksi, että se lisäsi osallistujien ystävyyssuhteita ja poisti heidän yksinäisyyden kokemustaan. Ikääntyneet kokivat toiminnan jatkuvuuden erittäin tärkeäksi. Tutkimustulokset voivat osaltaan vaikuttaa projektin jatkumista koskeviin päätöksiin, sillä toiminta näyttää edistävän ikääntyneiden arjen hyvinvointia ja tukevan kotona asumista. Jatkotutkimuksena olisi kiinnostavaa tutkia mallin toteutumista kaupungin keskustan ulkopuolella.

As life expectancy and the number of elderly people are increasing, the situation requires a new approach to supporting the elderly’s daily well-being. In the future, an increasing number of public health nurses will be working with elderly people. Thus, new methods for supporting the elderly in their daily life need to be developed. The aim of this study was to investigate the elderly’s personal experiences of participating in the activities organised in the “Living Room of the Elderly”. In pursuance of this, the aim was to gather proposals for further development of these activities. Being a pilot project within a larger-scale initiative for welfare of the elderly in Finland, the Living Room of the Elderly provides a place and possibility for social encounters for elderly people still living at home. The qualitative data of this study was collected by organising theme-based interviews for people partaking in the Living Room activities. The nine interviewees were both women and men over 70 years of age, their marital status being single, married or widowed. The data was analysed by applying content analysis. According to this study, the Living Room of the Elderly seems to have a significant, positive effect on the participants’ daily well-being and thus support their living at home. The participants reported experiences of inclusion, equality, agency, and capacity. The Living Room was referred to as a good place to come and stay. The other participants were commonly seen as an important support group that increased experiences of friendship and removed experiences of loneliness. In sum, participating in the Living Room activities seemed to improve the participants’ physical, mental, and social well-being. All in all, the Living Room of the Elderly seems to be of great significance to the well-being of the participants. The Living Room activities can be seen as a method of health promotion and illness prevention. At their best, this kind of preventive health projects may reduce the costs caused by in- and outpatient care. The results regarding the factors that affect the well-being of the elderly can be of use for both present and future public health nurses. We also hope that the results will contribute to the decisions made regarding the continuation of the Living Room project.