“That’s where the magic happens” : Vuorovaikutus osallistavan taiteen ryhmänohjauksessa
Häkkinen, Lotta (2016)
Häkkinen, Lotta
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417167
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417167
Tiivistelmä
Taide liitetään tänä päivänä toistuvasti terveyteen, hyvinvointiin sekä erilaisiin pedagogisiin tavoitteisiin. Samalla suomalaisesta nykykeskustelusta voi kuitenkin nähdä, ettei taiteen ja hyvinvoinnin suhde ole aivan ongelmaton. Yksi tähän suhteeseen liittyvä haaste koskettaa kysymystä siitä, millaisella ammattiosaamisella tällä hetkellä nousussa olevan osallistavan taiteen alan palveluita tarjotaan. Esimerkiksi monellakaan taitelijalla ei ole koulutusta ohjaamiseen ja asiakastyöhön, jota alan palvelut tyypillisesti pitävät sisällään.
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin osallistavaa taidetta toimintaa ohjaavan ammattilaisen näkökulmasta. Työssä pureuduttiin kysymykseen, mitä on ammattimainen vuorovaikutus osallistavan taiteen ryhmänohjaustilanteessa. Työ rakentui havainnointi- ja haastatteluaineistolle, joka kerättiin osallistavan taiteen ryhmänohjaustilanteista. Mukaan valittiin eri taiteenaloja, toimintaympäristöjä ja ryhmiä. Työn tuotoksena laadittiin vuorovaikutusopas, joka on suunnattu osallistavan taiteen toimijoille – ennen kaikkea taiteilijoille, jotka ovat hakeutumassa osallistavan taiteen kentälle.
Opinnäytetyö on tehty toimeksiantona Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeelle, jota Humanistisen ammattikorkeakoulun Turun yksikkö koordinoi. Hyvinvoinnin välitystoimisto on ESR-rahoitteinen hanke, johon sisältyy koulutusta, neuvontaa ja tutkimusta taiteen hyvinvointivaikutuksista. Työ täydentää hankkeen aiempaa toimintaa korostamalla ja avaamalla ihmisten kohtaamiseen liittyvää osaamista osana osallistavan taiteen palveluita. Työn lähtökohta on ollut tilaajan tunnistama tarve tukea erityisesti taiteilijataustaisia ryhmänohjaajia ottamaan vuorovaikutukseen liittyviä seikkoja huomioon omassa osallistavan taiteen työssään.
Työn tulosten mukaan ammattimainen vuorovaikutus on jäsenneltävissä viiteen ulottuvuuteen, joihin ryhmänohjaaja voi pyrkiä omalla toiminnallaan vaikuttamaan. Nämä ulottuvuudet ovat: (1) miten ohjaaja on itse yhteydessä osallistujiin, (2) millaisten vuorovaikutuksen puitteiden, sisältöjen ja käytäntöjen ympärille hän tuokion rakentaa, (3) miten ryhmä on vuorovaikutuksessa keskenään, (4) millaista sisäistä keskustelua taide ja taiteen tekeminen osallistujissa herättää ja (5) millaisia tavoitteita toiminnalle on asetettu. Nämä ulottuvuudet kietoutuvat yhteen tavoissa, joilla osallistavan taiteen ohjaajuutta käytännössä toteutetaan. Varsinainen ammattimainen vuorovaikutus osallistavan taiteen ryhmänohjaustilanteessa on kiteytettävissä kuuteen elementtiin. Se on (1) tavoitteellisuutta, (2) tilanteen ja ryhmän kannattelua, (3) ohjaajan omaa läsnäoloa, (4) muuntautumista, (5) ohjaajan omakohtaista taiteen kielen hallintaa ja käyttöä sekä (6) ristiriitaisuuksien kanssa toimeen tuleminen.
Taiteen rooli oppimisen mahdollistajana kytkee osallistavan taiteen suoraan yhteisöpedagogiikan ammattikenttään. Taide on kuitenkin näyttäytynyt yhteisöpedagogin ammatissa ennen kaikkea nuorisotyön välineenä sekä yksittäisinä harjoitteina ja menetelminä. Työn johtopäätöksissä esitettiin, kuinka yhteisöpedagogiikalla ja osallistavalla taiteella on monia muitakin risteyskohtia. Lisäksi työssä pohdittiin taidelähtöisen toiminnan erityispiirteitä suhteessa arkipuheeseen perustuvaan ohjaustyöhön ja sosiaalipedagogiikan viitekehykseen.
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin osallistavaa taidetta toimintaa ohjaavan ammattilaisen näkökulmasta. Työssä pureuduttiin kysymykseen, mitä on ammattimainen vuorovaikutus osallistavan taiteen ryhmänohjaustilanteessa. Työ rakentui havainnointi- ja haastatteluaineistolle, joka kerättiin osallistavan taiteen ryhmänohjaustilanteista. Mukaan valittiin eri taiteenaloja, toimintaympäristöjä ja ryhmiä. Työn tuotoksena laadittiin vuorovaikutusopas, joka on suunnattu osallistavan taiteen toimijoille – ennen kaikkea taiteilijoille, jotka ovat hakeutumassa osallistavan taiteen kentälle.
Opinnäytetyö on tehty toimeksiantona Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeelle, jota Humanistisen ammattikorkeakoulun Turun yksikkö koordinoi. Hyvinvoinnin välitystoimisto on ESR-rahoitteinen hanke, johon sisältyy koulutusta, neuvontaa ja tutkimusta taiteen hyvinvointivaikutuksista. Työ täydentää hankkeen aiempaa toimintaa korostamalla ja avaamalla ihmisten kohtaamiseen liittyvää osaamista osana osallistavan taiteen palveluita. Työn lähtökohta on ollut tilaajan tunnistama tarve tukea erityisesti taiteilijataustaisia ryhmänohjaajia ottamaan vuorovaikutukseen liittyviä seikkoja huomioon omassa osallistavan taiteen työssään.
Työn tulosten mukaan ammattimainen vuorovaikutus on jäsenneltävissä viiteen ulottuvuuteen, joihin ryhmänohjaaja voi pyrkiä omalla toiminnallaan vaikuttamaan. Nämä ulottuvuudet ovat: (1) miten ohjaaja on itse yhteydessä osallistujiin, (2) millaisten vuorovaikutuksen puitteiden, sisältöjen ja käytäntöjen ympärille hän tuokion rakentaa, (3) miten ryhmä on vuorovaikutuksessa keskenään, (4) millaista sisäistä keskustelua taide ja taiteen tekeminen osallistujissa herättää ja (5) millaisia tavoitteita toiminnalle on asetettu. Nämä ulottuvuudet kietoutuvat yhteen tavoissa, joilla osallistavan taiteen ohjaajuutta käytännössä toteutetaan. Varsinainen ammattimainen vuorovaikutus osallistavan taiteen ryhmänohjaustilanteessa on kiteytettävissä kuuteen elementtiin. Se on (1) tavoitteellisuutta, (2) tilanteen ja ryhmän kannattelua, (3) ohjaajan omaa läsnäoloa, (4) muuntautumista, (5) ohjaajan omakohtaista taiteen kielen hallintaa ja käyttöä sekä (6) ristiriitaisuuksien kanssa toimeen tuleminen.
Taiteen rooli oppimisen mahdollistajana kytkee osallistavan taiteen suoraan yhteisöpedagogiikan ammattikenttään. Taide on kuitenkin näyttäytynyt yhteisöpedagogin ammatissa ennen kaikkea nuorisotyön välineenä sekä yksittäisinä harjoitteina ja menetelminä. Työn johtopäätöksissä esitettiin, kuinka yhteisöpedagogiikalla ja osallistavalla taiteella on monia muitakin risteyskohtia. Lisäksi työssä pohdittiin taidelähtöisen toiminnan erityispiirteitä suhteessa arkipuheeseen perustuvaan ohjaustyöhön ja sosiaalipedagogiikan viitekehykseen.