Psykiatrisen sairaalan hoitajien koettu osaaminen somaattisissa hätätilanteissa ja kuolemantapausten jälkihoidossa : Lomaketutkimus Kellokosken sairaalassa
Härkönen, Jemina (2017)
Härkönen, Jemina
Yrkeshögskolan Arcada
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017091715159
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017091715159
Tiivistelmä
Kellokosken psykiatrisessa sairaalassa oli vuosi sitten tehty somaattisten ensiapuohjeiden ja -välineiden päivitys ja haluttiin selvittää, kuinka hyvin uudet ohjeet oli hoitajien keskuudessa omaksuttu. Sairaalan psykiatrisen luonteen vuoksi somaattisten hätätilanteiden, kuten elvytysten ja kouristeluiden, kohtaaminen ei ole päivittäistä, joten mahdollinen lisäkoulutuksen tarve haluttiin kartoittaa. Tekeillä oli myös toimintaohje kuolemantapausten varalle, joten tämä aihealue otettiin mukaan tutkimukseen.
Menetelmäksi valikoitui empiirinen kyselytutkimus, jolla kerättäisiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista dataa monivalinta- ja avoimien kysymysten muodossa. Kyselyllä selvitettiin hoitajien subjektiivista näkemystä omasta osaamisestaan ensiapu- ja kuolemantapaustilanteissa sekä annettiin mahdollisuus kertoa toiveista ja kehitysehdotuksista. Lomakekysely jaettiin Kellokosken sairaalan kaikille 11 osastolle.
Vastauksia tuli 99 ja vastausprosentti oli 41,3 %. Tuloksista kävi ilmi, että ensiapuvälineiden sijainnin ja välineiden kirjon tuntemus oli erittäin hyvää. Vaikka vain reilu kymmenesosa vastaajista oli käyttänyt ensiapulaukkua käytännössä, noin 80 % ilmoitti tutustuneensa sen sisältöön. Välineiden ja ensiapulääkkeiden käytön perustaidot olivat myös melko hyvin hallussa. Somaattisista hätätilanteista parhaiten koettiin hallittavan tajuttomuuden, elottomuuden ja hypoglykemian tunnistaminen sekä ensiavun anto. Epävarmuutta sen sijaan herättivät mm. hengitysvajauksen tunnistaminen sekä myrkytysepäilyn en-siarvion teko ja voinnin seuranta, sekä tarvittavien esitietojen arviointi ja keräys ensiaputilanteista ylipäätään. Vajaa puolet vastaajista oli osittain tai täysin samaa mieltä siitä, että on saanut riittävästi ensiapukoulutusta, ja noin puolet osittain tai täysin samaa mieltä omien ensiaputaitojensa riittävyydestä. Kuolemantapauksiin liittyen parhaiten tunnistettiin toissijaiset kuolemanmerkit, ja noin 75 % vastaajista omasi jonkinlaisen kokonaiskäsityk-sen tilanteissa hoidettavista asioista. Epävarmuutta herättivät vainajan käsittelyyn ja siirtoon liittyvät asiat sekä omaisille ilmoittaminen. Avoimissa kysymyksissä tuli esille yleinen toive ensiapukoulutuksen sekä välineiden käytön tiiviimmistä kertausmahdollisuuksista todellisten tilanteiden vähyyden vuoksi. Myös selkeitä toimintaohjeita toivottiin siihen, missä tilanteissa elvytys aloitetaan, jos potilas on löydetty elottomana.
Sekä psykiatrian puolen hoitajien että lääkärien somaattisia ensiaputaitoja on tutkittu suhteellisen vähän. Haasteita tuottaa usein todellisten tilanteiden vähyys sekä psykiatrian toimintojen oleminen erillään somatiikasta. Ainesta olisi kuitenkin varmasti myös laajemmille jatkotutkimuksille, sillä hoitohenkilökunnan somaattinen ensiapuosaa-minen psykiatrian puolella on myös keskeinen potilasturvallisuuskysymys.
Menetelmäksi valikoitui empiirinen kyselytutkimus, jolla kerättäisiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista dataa monivalinta- ja avoimien kysymysten muodossa. Kyselyllä selvitettiin hoitajien subjektiivista näkemystä omasta osaamisestaan ensiapu- ja kuolemantapaustilanteissa sekä annettiin mahdollisuus kertoa toiveista ja kehitysehdotuksista. Lomakekysely jaettiin Kellokosken sairaalan kaikille 11 osastolle.
Vastauksia tuli 99 ja vastausprosentti oli 41,3 %. Tuloksista kävi ilmi, että ensiapuvälineiden sijainnin ja välineiden kirjon tuntemus oli erittäin hyvää. Vaikka vain reilu kymmenesosa vastaajista oli käyttänyt ensiapulaukkua käytännössä, noin 80 % ilmoitti tutustuneensa sen sisältöön. Välineiden ja ensiapulääkkeiden käytön perustaidot olivat myös melko hyvin hallussa. Somaattisista hätätilanteista parhaiten koettiin hallittavan tajuttomuuden, elottomuuden ja hypoglykemian tunnistaminen sekä ensiavun anto. Epävarmuutta sen sijaan herättivät mm. hengitysvajauksen tunnistaminen sekä myrkytysepäilyn en-siarvion teko ja voinnin seuranta, sekä tarvittavien esitietojen arviointi ja keräys ensiaputilanteista ylipäätään. Vajaa puolet vastaajista oli osittain tai täysin samaa mieltä siitä, että on saanut riittävästi ensiapukoulutusta, ja noin puolet osittain tai täysin samaa mieltä omien ensiaputaitojensa riittävyydestä. Kuolemantapauksiin liittyen parhaiten tunnistettiin toissijaiset kuolemanmerkit, ja noin 75 % vastaajista omasi jonkinlaisen kokonaiskäsityk-sen tilanteissa hoidettavista asioista. Epävarmuutta herättivät vainajan käsittelyyn ja siirtoon liittyvät asiat sekä omaisille ilmoittaminen. Avoimissa kysymyksissä tuli esille yleinen toive ensiapukoulutuksen sekä välineiden käytön tiiviimmistä kertausmahdollisuuksista todellisten tilanteiden vähyyden vuoksi. Myös selkeitä toimintaohjeita toivottiin siihen, missä tilanteissa elvytys aloitetaan, jos potilas on löydetty elottomana.
Sekä psykiatrian puolen hoitajien että lääkärien somaattisia ensiaputaitoja on tutkittu suhteellisen vähän. Haasteita tuottaa usein todellisten tilanteiden vähyys sekä psykiatrian toimintojen oleminen erillään somatiikasta. Ainesta olisi kuitenkin varmasti myös laajemmille jatkotutkimuksille, sillä hoitohenkilökunnan somaattinen ensiapuosaa-minen psykiatrian puolella on myös keskeinen potilasturvallisuuskysymys.