Isyys ja miehisyys avierotilanteessa : Isyys vedenjakajalla

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla isyyden todellisuutta avioeron kohdatessa. Lisäksi haluttiin saada selville kuinka oleellinen rooli miehelle on isyys, ja millaista isyyttä on mahdollista tuottaa avioeron ja omien valmiuksien pohjalta.

Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla avioeroisiä haastattelemalla. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisesti. Haastateltavilta vaadittiin, että he olivat eronneet sekä heillä oli erotessa lapsia. Ai-neiston analyysimenetelmänä käytettiin laadullista analyysiä teemarunkoa tukena käyttäen.

Tulosten mukaan isät usein jäävät toissijaisiksi äitejä pidettäessä ensisijaisina vanhempina. Tämä aiheut-taa lapsista vieraantumista. Isyyden ollessa yhä vahvempi miehinen roolimalli joutuvat eroisät lapsista luopumisen seurauksena vahvan identiteettimyllerryksen valtaan. Toisaalta avioero aiheuttaa aktiivista isyyden reflektiivistä pohtimista luoden uudenlaista sisäistettyä ja vahvistunutta isyyttä.

Isyyden vahvuus on vahvasti sidoksissa aikaisempiin isyyskäytäntöihin. Mikäli isä ennen eroa on ollut aktiivinen ja luonut merkityksellisen vuorovaikutussuhteen lapseen, on sen seurauksena syntynyt myös vahvaa eronjälkeistä isyyttä. Välissä on kuitenkin ”sosiaalikoneisto”, joka vanhentunein perheroolinäke-myksin pitää äitiä ensisijaisena vanhempana aiheuttaen muutoksia vallitsevaan eroa edeltävään perhe-dynamiikkaan. Hoivalliset vastuut saattavat kiepahtaa aivan toisin päin verrattuna ennen eroa vallinnee-seen tilanteeseen.

The goal of my research was to describe the reality of fatherhood when faced with divorce. Also we wanted to figure out how essential the role of fatherhood is for man, and what kind of fatherhood is possible to produce based on divorce and the man’s own potential.

The research material was collected by theme interviews interviewing divorced fathers. Interviewees were selected discretionarily. Selection criteria required that they had been divorced and that they had children at the moment of divorce. Qualitative analysis was used as the material analysis method, using a theme frame as a supporting structure.

Based on the results, fathers are often left as secondary parents with mothers being the primary caretakers. This causes alienation from children. With fatherhood being an even stronger role model for men, fathers are caught in the middle of an enormous identity crisis caused by separation from their children. Otherwise in the middle of divorce, fathers are forced to actively reflect on their fatherhood, and that is creating a new kind of stronger and internalized fatherhood.

The strength of fatherhood is strongly affected by former paternal conventions. If the father has before the divorce been active and created meaningful interactive relations between himself and his children, it leads the way to a strong fatherhood after divorce. Between it stands only “social machinery”, which by its old-fashioned family role views hold the mother as the primary parent, and that causes changes to the family dynamics which had been in effect before the divorce. Care responsibilities may turn totally around compared to the situation before the divorce.