PATRUNESSAN SILMÄTERÄ : Verlan Patruunan pytingin salin koristemaalatun katon restaurointisuunnitelma

Abstract

Verlan puuhioke- ja pahvitehtaan värikäs historia alkaa 1870-luvulta, jolloin puu-hioketeollisuus saapui Kymenlaaksoon. Vuonna 1885 tehtaan isännöitsijälle rakennettiin näyttävä asuinrakennus, eli Patruunan pytinki, jota laajennettiin tornimaisella lisä-osalla vuonna 1898. Nykyisin Verlan tehdasalue on museoitu, ja ainutlaatuisena kulttuurihistoriallisena kokonaisuutena se kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteiden listalle. Opinnäytetyön aiheena on Pytingin salin katossa säilyneen koristemaalauksen restaurointisuunnitelma.

Salin katon koristemaalaus on toteutettu liimamaalilla paperoidulle kankaalle, ja koristeaiheiltaan se edustaa uusrenessanssi tyyliä. Koristemaalaus on kärsinyt vesivaurioista sekä materiaalien repeämisestä, mutta sen pelastaminen ja arvoisensa ulkoasun palauttaminen on vielä mahdollista.

Koristemaalauksen restaurointisuunnitelman yhteydessä pyrittiin selvittämään sen valmistumisajankohta ja tekijä. Niistä ei saatu täyttä varmuutta, mutta arvellaan, että maalaus olisi peräisin vuoden 1898 tietämiltä, jolloin tila olisi saattanut toimia patrunessan työhuoneena. Ajoittamisen tärkeimpiä lähteitä olivat Pytingin rakennushistoria sekä koristemaalauksen yleinen historia.

Kankaan, paperin ja liimamaalin yhdistelmän restaurointi on haastava tehtävä, joten restaurointisuunnitelman laatimiseksi mahdollisia restaurointimenetelmiä testattiin käytännön kokeilla. Lisäksi pohdittiin kunkin toimenpiteen ja siinä käytettävien materiaalien eettisyyttä. Merkittävimpiä tarvittavia toimenpiteitä olivat katon puhdistus, retusointi sekä reikien ja repeämien paikkaaminen. Lisäksi oli perehdyttävä homevaurioiden poistamiseen ja tekstiilikonservoinnissa käytettäviin liimaaineisiin. Tulevai-suudessa tila otetaan tehdasmuseon käyttöön, joten suunnitelmassa oli otettava huomioon myös museon resurssit ja toiveet.

Verla Groundwood and Board Mill were founded in the 1870s. Today, Verla is an important part of Finnish cultural property, and its milieu is listed as a UNESCO World Heritage site. A noteworthy part of Verla’s multiform building stock is the owner’s residence, which was built in 1885 and was extended with a tower like element in 1898. The subject of this thesis is a restoration plan for the drawing room ceiling’s decorative painting, in the owner’s residence.

The decorative painting of the drawing room’s ceiling was executed with distemper on papered fabric, and it represents the neorenaissance period. The research will include defining the age of the painting, a survey of damage, and searches for the most suitable restoration methods.

The history of the owner’s residence and the general history of Finnish decorative paintings were the main sources of research, in which the age of the decorative painting was defined. The combination of distemper, paper, and textile is challenging to restore, so all suitable methods were carefully tested in practice. The ethics of each method and material were also considered.

The ceiling’s decorative painting might be from around the year 1898, when the drawing room could have been the owner’s wife’s workroom. The most urgently needed restorative actions were cleaning, retouching, and patching up the decorative painting. During the restoration planning process, the aims of the mill museum were also thought through, so that the execution this restoration plan in the future would be possible.