TUNNISTATKO MASENNUKSEN? : Masennuksen varhaisoireiden tunnistaminen perusterveydenhuollossa
Silvennoinen, Tiina (2011)
Silvennoinen, Tiina
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112615670
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112615670
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa niitä asioita, jotka liittyvät masennuksen varhaisoireiden tunnistamiseen sekä masennuspotilaiden kohtaamiseen perusterveydenhuollossa. Tavoitteena on tuottaa tietoa masennuksen varhaisoireiden tunnistamisen ja masennuspotilaiden kohtaamisen toteutumisesta ja tärkeydestä. Tietoa voidaan hyödyntää masennuksen varhaisoireiden tunnistamisen kehittämistyössä, koulutusten suunnittelussa ja hoitotyöntekijöiden osaamisen vahvistamisessa. Opinnäytetyön tilasi Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskus, avosairaanhoito.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostettiin aiheeseen liittyvistä tutkimuksista, kirjallisuudesta sekä hoitosuosituksista. Opinnäyte toteutettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineisto kerättiin kesä-heinäkuussa 2011 strukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi myös avoimen kysymyksen. Aineiston kerussa kohderyhmän muodostivat Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskusten vastaanottotyötä tekevät lääkärit ja hoitajat (94).
Saatujen tulosten mukaan perusterveydenhuollon vastaanottotyötä tekevät tunnistivat hyvin masennuksen psyykkiset ja fyysiset oireet. Masennuspotilaiden hoitoon osallistuminen koettiin osaksi omaa työtä ja asiakas- ja potilaslähtöisen mielenterveystyön ajateltiin kuuluvan osaksi perusterveydenhuollossa toteutettua hoitotyötä. Sen sijaan yhteistyö organisaation ulkopuolella tai masentuneen perheen ja läheisten kanssa eivät toteutuneet. vastaajien mielestä aivan niin hyvin. Kuitenkin näitä kaikkia mielenterveyshoitotyön osa-alueita pidettiin tärkeänä masennuspotilaiden tunnistamisen ja vuorovaikutuksen onnistumisen kannalta.
Opinnäytetyön tulosten avulla on mahdollista kehittää masennuksen varhaisoireiden tunnistamisen osaamista ja masennuspotilaiden hoitotyötä, ainakin paikallisesti. Haasteina kehittämistyössä on mm. yhteistyön lisääminen potilaan perheen ja läheisten sekä eri viranomaisten kanssa. Perusterveydenhuollossa on myös tarpeen lisätä Depressio Käypä hoito -suosituksen käyttöä arjen työn tueksi ja työyhteisön toimintatapojen kehittämiseksi. Depression hoidon kolmiomallia täytyy tehdä tutummaksi ja sen käyttöön ottoa tulee vahvistaa, ja siten lisätä myös depressiohoitajien ja perusterveydenhuollon työntekijöiden välistä yhteistyötä.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostettiin aiheeseen liittyvistä tutkimuksista, kirjallisuudesta sekä hoitosuosituksista. Opinnäyte toteutettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineisto kerättiin kesä-heinäkuussa 2011 strukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi myös avoimen kysymyksen. Aineiston kerussa kohderyhmän muodostivat Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskusten vastaanottotyötä tekevät lääkärit ja hoitajat (94).
Saatujen tulosten mukaan perusterveydenhuollon vastaanottotyötä tekevät tunnistivat hyvin masennuksen psyykkiset ja fyysiset oireet. Masennuspotilaiden hoitoon osallistuminen koettiin osaksi omaa työtä ja asiakas- ja potilaslähtöisen mielenterveystyön ajateltiin kuuluvan osaksi perusterveydenhuollossa toteutettua hoitotyötä. Sen sijaan yhteistyö organisaation ulkopuolella tai masentuneen perheen ja läheisten kanssa eivät toteutuneet. vastaajien mielestä aivan niin hyvin. Kuitenkin näitä kaikkia mielenterveyshoitotyön osa-alueita pidettiin tärkeänä masennuspotilaiden tunnistamisen ja vuorovaikutuksen onnistumisen kannalta.
Opinnäytetyön tulosten avulla on mahdollista kehittää masennuksen varhaisoireiden tunnistamisen osaamista ja masennuspotilaiden hoitotyötä, ainakin paikallisesti. Haasteina kehittämistyössä on mm. yhteistyön lisääminen potilaan perheen ja läheisten sekä eri viranomaisten kanssa. Perusterveydenhuollossa on myös tarpeen lisätä Depressio Käypä hoito -suosituksen käyttöä arjen työn tueksi ja työyhteisön toimintatapojen kehittämiseksi. Depression hoidon kolmiomallia täytyy tehdä tutummaksi ja sen käyttöön ottoa tulee vahvistaa, ja siten lisätä myös depressiohoitajien ja perusterveydenhuollon työntekijöiden välistä yhteistyötä.