Hyvä vapaaehtoistoiminta : Vapaaehtoistoimintaa koordinoivien työntekijöiden käsityksiä vapaaehtoistoiminnasta ja visioita VARES-keskuksen ihannetulevaisuudesta
Kyngäs, Virpi (2011)
Kyngäs, Virpi
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201111247
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201111247
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia Oulussa vapaaehtoistoimintaa koordinoivien työntekijöiden kokemuksiin pohjautuvia käsityksiä vapaaehtoistoiminnasta, siihen liittyvistä käsitteistä. Lisäksi on tarkoitus tutkia heidän näkemyksiään hyvästä vapaaehtoistoiminnasta ja VARES-keskuksesta. Tutkimuksen tavoite on tuottaa uutta tietoa tulevaisuusvisioinnin avulla vapaaehtoistoiminnan kehittämiseksi ja täydellisen VARES-keskuksen toimintamallin ja organisaation luomiseksi. Tutkimuksen yhteistyökumppanina on Oulussa ja Oulun seudulla toimiva VARES-hanke.
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään vapaaehtoistoimintaa hyvinvointi- ja kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Lähtökohtana on tutkia vapaaehtoistoimintaa sosiaali- ja terveysalan järjestöjen näkökulmasta käsin, mutta lisänä on myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyön vapaaehtoistoiminta. Tutkimus on fenomenologiseen ajatteluun pohjautuva laadullinen tutkimus. Tiedonhankintamenetelmänä on tutkimuksessa käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua sekä tulevaisuuden muistelu –menetelmää soveltaen ja aineisto on analysoitu teemoittelua soveltaen sisällön analyysilla.
Tulosten perusteella vapaaehtoistoiminnalla nähtiin olevan suuri yhteiskunnallinen merkitys ja vapaaehtoistoiminnan katsotaan täydentävän julkisen sektorin palveluita. Lisäksi tulosten perusteella vapaaehtoistoiminta on tärkeänä osana sosiaalisen pääoman lisäämisessä ja yhteisöllisyyden kasvattamisessa. Haastateltavat työntekijät pitävät tärkeänä, että saadaan luotua alueellinen vapaaehtoistoiminnan keskus, jonka tehtävänä on organisoida ja koordinoida vapaaehtoistoimintaa alueellisesti. Tutkimustulosten perusteella pidettiin tärkeänä uudenlaisten rahoitusmallien löytämistä, yhteistyön lisäämistä julkisen sektorin sekä muiden vapaaehtoistoimijoiden kesken. Lisäksi kehittämistä nähtiin olevan alueellisesti ja valtakunnallisesti vapaaehtoistoiminnan koulutuksen yhtenäistämisessä sekä vapaaehtoistoiminnan käsitteistön yhdenmukaistamisessa ja laatuvaatimusten määrittelemisessä.
Tärkeimpinä johtopäätöksinä voidaan tämän tutkimuksen perusteella todeta, että vapaaehtoistoiminta on merkityksellistä yksilön ja yhteisön sekä yhteiskunnan kannalta. Lisäksi tulevaisuudessa täytyy löytää uusia, erilaisia toimintamuotoja ja –malleja sekä yhteistyökuvioita sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Vapaaehtoistoimintakeskuksien tehtäviä ja toimintamalleja on hyvä luoda rohkeasti ja laaja-alaisesti. Vapaaehtoistoimintakeskusten yksi tärkeimpiä tehtäviä on yhteiskunnassa valitseviin arvoihin ja asenteisiin vaikuttaminen.
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään vapaaehtoistoimintaa hyvinvointi- ja kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Lähtökohtana on tutkia vapaaehtoistoimintaa sosiaali- ja terveysalan järjestöjen näkökulmasta käsin, mutta lisänä on myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyön vapaaehtoistoiminta. Tutkimus on fenomenologiseen ajatteluun pohjautuva laadullinen tutkimus. Tiedonhankintamenetelmänä on tutkimuksessa käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua sekä tulevaisuuden muistelu –menetelmää soveltaen ja aineisto on analysoitu teemoittelua soveltaen sisällön analyysilla.
Tulosten perusteella vapaaehtoistoiminnalla nähtiin olevan suuri yhteiskunnallinen merkitys ja vapaaehtoistoiminnan katsotaan täydentävän julkisen sektorin palveluita. Lisäksi tulosten perusteella vapaaehtoistoiminta on tärkeänä osana sosiaalisen pääoman lisäämisessä ja yhteisöllisyyden kasvattamisessa. Haastateltavat työntekijät pitävät tärkeänä, että saadaan luotua alueellinen vapaaehtoistoiminnan keskus, jonka tehtävänä on organisoida ja koordinoida vapaaehtoistoimintaa alueellisesti. Tutkimustulosten perusteella pidettiin tärkeänä uudenlaisten rahoitusmallien löytämistä, yhteistyön lisäämistä julkisen sektorin sekä muiden vapaaehtoistoimijoiden kesken. Lisäksi kehittämistä nähtiin olevan alueellisesti ja valtakunnallisesti vapaaehtoistoiminnan koulutuksen yhtenäistämisessä sekä vapaaehtoistoiminnan käsitteistön yhdenmukaistamisessa ja laatuvaatimusten määrittelemisessä.
Tärkeimpinä johtopäätöksinä voidaan tämän tutkimuksen perusteella todeta, että vapaaehtoistoiminta on merkityksellistä yksilön ja yhteisön sekä yhteiskunnan kannalta. Lisäksi tulevaisuudessa täytyy löytää uusia, erilaisia toimintamuotoja ja –malleja sekä yhteistyökuvioita sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Vapaaehtoistoimintakeskuksien tehtäviä ja toimintamalleja on hyvä luoda rohkeasti ja laaja-alaisesti. Vapaaehtoistoimintakeskusten yksi tärkeimpiä tehtäviä on yhteiskunnassa valitseviin arvoihin ja asenteisiin vaikuttaminen.