Loneliness in the elderly family caregiver
Essandor, Nana (2012)
Essandor, Nana
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012110815010
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012110815010
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää iäkkäiden omaishoitajien yksinäisyyden syitä ja mahdollisia täytäntöönpanoja.Tarkoituksena oli myös keksiä heille erilaisia tuen muotoja.
Tutkielma valmistui kirjoittajan käytännön harjoitteluissa tapahtuneiden kohtaamisten perusteella. Kohdatut omaishoitajat asuivat puolisoidensa kanssa ja he kokivat yksinäisyyttä taakkansa vuoksi.
Tutkimuksessa käytettiin seuraavia tutkimuskysymyksiä: kuinka iäkkään omaishoitajan yksinäisyys oli sidoksissa sosiaaliseen eristäytyneisyyteen; mitkä olivat syinä omaishoitajan kokemaan yksinäisyyteen; millaisia oireita yksinäisyyteen liitettiin; millaisia seurauksia yksinäisyydellä oli; oliko iäkkäille omaishoitajille olemassa tukea?
Tutkimuksessa käytettiin teoreettisena viitekehyksenä Nicholas R. Nicholson nuoremman tutkimusta sosiaalisen eristäytymisen teoriasta. Teoriassa huomioitiin myös laitoshoidollinen lähestymistapa verrattuna kotona pysymiseen.
Tutkimuksessa käytetty metodi oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Systemaattista kirjallisuuskatsausta käytettiin tutkimuskysymyksiin vastattaessa sisällön analyysin avulla.
Tutkimustuloksena nähtiin omaishoitajien yksinäisyyden syiden johtuvan sosiaalisesta eristäytymisestä, sosiaalisista tapahtumista vetäytymisestä, surusta, sosiaalisten kontaktien puutteesta ja työpaikan menetyksestä.
Yleisimmin käytetty asteikko yksinäisyyden mittaamisessa oli Kalifornian yliopiston (UCLA) yksinäisyysasteikko, jonka avulla yksinäisyyden asteita omaishoitajien keskuudessa voitiin identifioida.
Sen jälkeen tutkimuksessa identifioitiin erilaisia tuen muotoja, jotka voisivat auttaa omaishoitajia selviytymään ja käsittelemään yksinäisyyttä, jotta heidän elämänlaatunsa paranisi.
Kirjoittaja suosittelee tutkimuksen jatkamista, jotta iäkkäät omaishoitajat tiedostaisivat ja oppisivat asioita paremmin pääpainon ollessa sosialisoinnissa.
Tutkielma valmistui kirjoittajan käytännön harjoitteluissa tapahtuneiden kohtaamisten perusteella. Kohdatut omaishoitajat asuivat puolisoidensa kanssa ja he kokivat yksinäisyyttä taakkansa vuoksi.
Tutkimuksessa käytettiin seuraavia tutkimuskysymyksiä: kuinka iäkkään omaishoitajan yksinäisyys oli sidoksissa sosiaaliseen eristäytyneisyyteen; mitkä olivat syinä omaishoitajan kokemaan yksinäisyyteen; millaisia oireita yksinäisyyteen liitettiin; millaisia seurauksia yksinäisyydellä oli; oliko iäkkäille omaishoitajille olemassa tukea?
Tutkimuksessa käytettiin teoreettisena viitekehyksenä Nicholas R. Nicholson nuoremman tutkimusta sosiaalisen eristäytymisen teoriasta. Teoriassa huomioitiin myös laitoshoidollinen lähestymistapa verrattuna kotona pysymiseen.
Tutkimuksessa käytetty metodi oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Systemaattista kirjallisuuskatsausta käytettiin tutkimuskysymyksiin vastattaessa sisällön analyysin avulla.
Tutkimustuloksena nähtiin omaishoitajien yksinäisyyden syiden johtuvan sosiaalisesta eristäytymisestä, sosiaalisista tapahtumista vetäytymisestä, surusta, sosiaalisten kontaktien puutteesta ja työpaikan menetyksestä.
Yleisimmin käytetty asteikko yksinäisyyden mittaamisessa oli Kalifornian yliopiston (UCLA) yksinäisyysasteikko, jonka avulla yksinäisyyden asteita omaishoitajien keskuudessa voitiin identifioida.
Sen jälkeen tutkimuksessa identifioitiin erilaisia tuen muotoja, jotka voisivat auttaa omaishoitajia selviytymään ja käsittelemään yksinäisyyttä, jotta heidän elämänlaatunsa paranisi.
Kirjoittaja suosittelee tutkimuksen jatkamista, jotta iäkkäät omaishoitajat tiedostaisivat ja oppisivat asioita paremmin pääpainon ollessa sosialisoinnissa.