Päihteitä käyttävien isien kokemukset saamastaan tuesta päihteettömyyten ja isyyteen
Kaivola, Miina (2012)
Kaivola, Miina
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120518472
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120518472
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää päihteitä käyttävien isien kokemuksia saamastaan tuesta päihteettömyydestä kuntoutumiseen sekä isyyden prosessiin. Tutkimuksen avulla on tarkoitus kehittää päihteitä käyttäville isille suunnattua tukea heidän kokemuksien ja mielipiteiden avulla. Tutkimus suoritettiin teemahaastattelulla. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Jokaisessa haastattelussa noudatettiin teemahaastattelurunkoa, johon oli laadittu pää- ja alateemoja.
Tutkimukseen osallistui viisi isää Kymenlaaksosta. Kaikki isät olivat A-klinikan asiakkaita. Heidän lapset olivat iältään 1 – 16 vuotiaita. Heidän perhetilanteet olivat hyvin erilaisia. Isät olivat yksinhuoltajia tai heillä oli ydinperhe. Kaikki isät olivat kuntoutumassa päihderiippuvuudesta. Heillä kaikilla oli pitkä päihdehistoria taustalla.
Suurimmaksi motivaatioksi päihderiippuvuudesta kuntoutumiseen osoittautui isyys. Isänä oleminen oli kaikilla suurimpana tekijänä mielessä, miksi haluaisi kuntoutua ja pysyä hoidossa. Konkreettiseksi tuekseen suurin osa osoitti korvaushoidon ja A-klinikan asiakkuuden. Isät kertoivat päässeensä A-klinikan asiakkaiksi nopeammin perhetilanteensa vuoksi. Omahoitajuuden tärkeyttä korostettiin, koska omahoitajan kanssa he pystyivät keskustelemaan luottamuksellisista asioista sekä rakentamaan luottamusta. Isyyden kasvuun he eivät kokeneet saavansa riittävästi tukea. Isät olisivat kaivanneet enemmän tietoa isyydestä sekä vertaistukea samassa tilanteessa olevilta henkilöiltä. Isät kaipasivat myös yhteistä tekemistä lapsen kanssa sekä ideoita kuinka aikaa voisi yhdessä viettää.
Tutkimuksen avulla ilmeni, että isyyden tukemista voitaisiin parantaa isäryhmien avulla. Samassa tilanteessa olevat tai saman tilanteen läpi käyneet voisivat keskustella asioista. Isyyden tukemista voisi parantaa myös järjestämällä isälle ja lapselle yhteistä tekemistä, esimerkiksi päiväkerhoja tai leirejä. A-klinikan omahoitajat voisivat ottaa isyyden puheeksi käyntien yhteydessä useammin sekä antaa ideoita, miten aikaa lapsen kanssa yhdessä voisi viettää.
Tutkimukseen osallistui viisi isää Kymenlaaksosta. Kaikki isät olivat A-klinikan asiakkaita. Heidän lapset olivat iältään 1 – 16 vuotiaita. Heidän perhetilanteet olivat hyvin erilaisia. Isät olivat yksinhuoltajia tai heillä oli ydinperhe. Kaikki isät olivat kuntoutumassa päihderiippuvuudesta. Heillä kaikilla oli pitkä päihdehistoria taustalla.
Suurimmaksi motivaatioksi päihderiippuvuudesta kuntoutumiseen osoittautui isyys. Isänä oleminen oli kaikilla suurimpana tekijänä mielessä, miksi haluaisi kuntoutua ja pysyä hoidossa. Konkreettiseksi tuekseen suurin osa osoitti korvaushoidon ja A-klinikan asiakkuuden. Isät kertoivat päässeensä A-klinikan asiakkaiksi nopeammin perhetilanteensa vuoksi. Omahoitajuuden tärkeyttä korostettiin, koska omahoitajan kanssa he pystyivät keskustelemaan luottamuksellisista asioista sekä rakentamaan luottamusta. Isyyden kasvuun he eivät kokeneet saavansa riittävästi tukea. Isät olisivat kaivanneet enemmän tietoa isyydestä sekä vertaistukea samassa tilanteessa olevilta henkilöiltä. Isät kaipasivat myös yhteistä tekemistä lapsen kanssa sekä ideoita kuinka aikaa voisi yhdessä viettää.
Tutkimuksen avulla ilmeni, että isyyden tukemista voitaisiin parantaa isäryhmien avulla. Samassa tilanteessa olevat tai saman tilanteen läpi käyneet voisivat keskustella asioista. Isyyden tukemista voisi parantaa myös järjestämällä isälle ja lapselle yhteistä tekemistä, esimerkiksi päiväkerhoja tai leirejä. A-klinikan omahoitajat voisivat ottaa isyyden puheeksi käyntien yhteydessä useammin sekä antaa ideoita, miten aikaa lapsen kanssa yhdessä voisi viettää.