Peltometsäviljely mahdollisuutena tulevaisuuden Suomessa

Abstract

Trooppisista maista lähtöisin oleva peltometsäviljely eli agroforestry on Suomessa vähän tunnettu viljelymuoto. Peltometsäviljely on ympäristöystävällinen maankäyttömuoto, jossa yhdistetään puunkasvatus ruoan ja raaka-aineiden tuottamiseen. Monitoiminnallisen peltometsäviljelyn avulla on mahdollista mm. vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin, EU:n CAP 2020 -uudistuksen vaatimuksiin, ennallistaa luonnon monimuotoisuutta, sekä vaikuttaa positiivisesti maaseudun työpaikkojen luomiseen.

Tämä opinnäytetyö esittelee narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla peltometsäviljelyn taustaa, käsitteitä ja viljelymenetelmiä, sekä ehdottaa suomenkielessä käytettäviä peltometsäviljelykäsitteitä ja määritelmiä. Työn tarkoituksena on tehdä peltometsäviljely kokonaisvaltaisena maankäytön suunnittelun vaihtoehtona tutuksi, sekä hahmottaa tulevaisuuden näkymiä alan kirjallisuuteen, tutkimustietoon ja Eu:n maatalouspoliittisiin linjauksiin pohjautuen.

Tällä hetkellä ammattimainen peltometsäviljely ei ole kannattava viljelymuoto Suomessa, koska laki maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista ei toistaiseksi määrittele peltometsäviljelyä lain piiriin kuuluvaksi. Suomessa tuetaan kuitenkin peltometsäviljelyyn rinnastettavaa maisemanhoitoa, mm. perinnebiotooppien- ja maiseman monimuotoisuuden hoitoa ympäristötuen erityistuella. Tässä opinnäytetyössä pohditaan mitä muutoksia vaadittaisiin niin maaseutupolitiikkaan, tutkimukseen, koulutukseen kuin asenteisiinkin, jotta peltometsäviljely voisi nousta yhdeksi maankäyttövaihtoehdoksi maa-, metsä- ja puutarhatalouden rinnalle. Miten onnistuisimme välttämään muualla tehdyt virheet peltometsäviljelymenetelmien käyttöönotossa ja onnistuisimme luomaan omaleimaista suomalaista peltometsäviljelykulttuuria?

Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että perinteisen talouskasvuun ja kilpailukykyyn perustuvan ajattelun rinnalla näyttäisi olevan tilaa kestävää hyvinvointia tuottavalle ja ongelmia ratkaisevalle peltometsäviljelypohjaiselle innovaatioajattelulle. Tämän opinnäytetyö toteaa peltometsäviljelyn tuovan uusia mahdollisuuksia ja etuja, mutta myös lukuisia haasteita. Haasteena on mm. viljelymuodon vaatima muutos viljelyn aikakäsityksessä ja viljelylogiikassa, sekä maanomistajien ja viljelijöiden rajoittunut tietämys peltometsäviljelyn käytänteistä.

Originating from a tropical country, agroforestry is still a relatively little known form of cultivation in Finland. Agroforestry is an environment-friendly form of land-use, which combines forestry with the production of food and raw materials. Multi-functional agroforestry faces the challenges of climate change, meets the demands of European Union’s CAP 2020 reform, helps to restore the diversity of nature and has a positive effect on rural employment.

This thesis is a narrative literature review on the background, terminology and cultivation approaches and methods of agroforestry. The objective of this thesis is to introduce agroforestry as a possible holistic land-use management option also in Finland and to have a look at the future possibilities based on the latest literature, research data and European Union agricultural policies.

Today, professional agroforestry is not yet a profitable form of cultivation in Finland due to the fact that the legislation Act on Support for Rural Development does not yet include agroforestry and its cultivation approaches eligible to financial benefits. However, Finland already supports landscape management like traditional biotopes and landscape biodiversities with specific agri-environmental subsidies. This thesis also discusses the necessary changes in rural policies, research, education and attitudes in order to make way for agroforestry to become an accepted land-use management option alongside traditional agriculture, forestry and horticulture. How could we learn from the mistakes already made in other countries in adapting agroforestry approaches and how could we create our own and distinctive Finnish agroforestry culture?

The literature review shows that alongside the traditional thinking based on economical growth and competitiveness there seems to be room for problem-solving, welfare-oriented and more innovative thinking based on agroforestry approaches. This thesis states that agroforestry brings with it not only new possibilities and benefits but also numerous challenges like the fundamental changes in cultivation logic and rotation as well as the limited knowledge on agroforestry approaches and methods on behalf of most of the farmers used to traditional agriculture.